Maatalous ja uhanalainen luonto - susien asettuminen kulttuuriluontoon

Hannu Vuoristo, Salo / Kiikala, 4.8.2016:

Elävä maaseutu on aineellisen ja henkisen hyvinvointimme perusta. Ihmisten hyvinvointi liittyy olennaisesti elävään, pääosin ihmiskulttuurin muokkaamaan luontoon.


Ympäristöohjelman mukainen monimuotoinen luonto on kestävä luonto

Maaseudun kulttuuriluonto sisältää määrättömän määrän uhanalaista biologista toimintaa; sieniä, pieneliöitä, hyönteisiä, eläimiä ja kasveja. Niiden merkitys on  tulevaisuutta ajatelleen hyvin merkittävä luonnon terveydelle ja eliökunnan tasapainojen säätelijänä. Maaseudun kulttuuriluonto on säilytettävä monipuolisena, tuottavana sekä kauniina ja viihtyisänä.

Maaseudun hyvinvoiva kulttuurimaisema sisältää riittävästi avoimia alueita, joissa katse voi viipyä.  Avoimen maiseman merkitys  matkailijan kokemukseen kauniista Suomesta on äärimmäisen merkittävä. (Esim puskittunut nelostie verrattuna V-S:n ja Pohjanmaan avoimet maisemat) Avoin maisema paljastaa peltojen lisäksi niittyjä, ketoja, hakamaita, metsäsaarekkeita, vesistöjä ja niiden rantoja.

Näiden luontotyyppien katoaminen heinittymisen ja pusikoitumisen alle on uhka niin kulttuuriluonnon kuin ihmisenkin hyvinvoinnille ja viihtyvyydelle. Kulttuuriluontotyyppien katoamisen mukana on häviämässä  monia uhanalaisia lajeja.

  


Ekologiset toiminnot häiriintyvät jos eläimet siirretään sisä- ja tarhakasvatukseen susien vuoksi

Pelto,- hakamaa ja rantaniittyjen  laidunten autioituminen, eläinten siirryttyä sisä- ja tarhakasvatukseen, hävittää niiden biologiasta monia eliöitä kun eläinten lanta ei jää maan toimintaan. Alueet monokulttuuristuvat ja ekologiset toiminnot häiriintyvät. Seurauksena on luonnon toimintakyvyn heikkeneminen.

Vaikka parhaat peltoalueet ovatkin nykyaikaisten viljelykasvien ja -menetelmien käytössä, niin laiduntavilla eläimillä on sitäkin suurempi merkitys niiden maaperän biologiseen toimivuuteen ja monimuotoisuuteen viljelykiertojen osana. Maata säilytetään pitkäjänteisesti viljavana, terveenä ja samalla tuottavana.

Luonnonmukaisuus ja laiduntavat eläimet säilyttävät maassa mykoritsasienistöä, antavat lieroille mahdollisuuden lisätä multavuutta, apilat rehuina bakteereineen lisäävät typpitaloutta ja maan biomassaa sekä monilajiset nurmet vähentävät kasvien tautiriskejä sekä toimivat peltojen kiertoviljelyssä tervehdyttävänä osana.

 


Laajalti ja väljästi asuttu maaseutumme Suomessa

Etelä- ja Lounais-Suomessa uhanalaisten kulttuuriympäristöjen lajien määrä on suurin. Näitä ovat mm. ahvenanmaanlammas, kainuunharmaa sekä naudoista kyytöt ja lapinlehmät, joilla on geeneissään runsaasti erityisominaisuuksia.

Suomen uhanalaisista lajeista 20% elää ihmisen muovaamissa kulttuuriluontokohteissa käsittäen näkyvimmin lintuja, nisäkkäitä ja hyönteisiä.

Suomessa on monia kotimaisia kotieläinlajeja ja niiden rotuja, joilla on geeneissään runsaasti erityisominaisuuksia käytettäväksi ja säilytettäväksi ruokatuotannon hyväksi muuttuvissa toimintaympäristöissä. Suomessa on parin viime vuosikymmenen aikana päästy varsin hyviin tuloksiin näiden maatiaisrotujen ylläpidossa, ja niiden avulla kulttuuriluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.


Laiduntavat kotieläimet auttavat perinnebiotyyppien säilymistä

Monet näistä kotieläinlajeista ovat parhaimmillaan laiduntavina eläiminä, johon ne ovat aikoinaan kehittyneet. Samalla on päästy hyvälle alkutasolle maisemanhoidossa, laidunmaiden perinnebiotyyppien säilyttämisessä.

Erityisesti kuivilla niityillä ja kedoilla on uhanalaisia marja- ja kukkakasveja, saniaisia, sieniä, selkärangattomia ja luonnonvihanneksia. Juuri ne tarvitsevat pusikoitumattomia ja metsittymättömiä hakamaita. Kotieläimillä hoidettujen niittyjen lajien symbioosit ovat tärkeä näiden kulttuuriluontokohteiden monimuotoisuudelle. Alueiden niittäminen ei vastaa laiduntamisen antamaa hyötyä biodiversiteetille.

Kulttuuriluonnossa elää myös runsasti monenlaisia ja kokoisia riistaeläimiä, joilla on biologista toimintaa runsastuttava vaikutus. Ihmisen johtamalla riistanhoidolla ja hallitulla kannanhoidolla niiden elinvoima säilytetään ja pidetään oikeassa suhteessa kokonaisuuden kestävyyden rajojen sisällä.

  


Sudet uhkaavat nyt Suomen laiduntavaa karjataloutta  

Nykyinen Suomen susipopulaation merkittävä suurentuminen ja yhä kiihtyvästi lisääntyvä petojen määrä on ajanut sudet  koko Suomenniemen laajasti levittäytyneille  karjanhoitoalueille - sekä lisäksi myös tiheämmille asutusalueille ja taajamiin.

Susireviirit pyrkivät nyt sijoittumaan alueille, jossa niille ei ole loputtomiin niiden luonnollista ravintoa. Sudet ovat tulleet rohkaistuneiksi ja liikkuvat pelottomasti öin päivin pihoilla ja peltoaukeilla.

Ne ovat oppineet saalistamaan helppoja kotieläimiä ennen epätodennäköisillä saalistuspaikoilla; so laitumilla keskellä kyläasutusta. Sudet ovat tulleet pois niiden luonnollisilta elinalueilta.

Sudella ei ole mitään merkittävää tai muulla tavalla korvaamatonta merkitystä karjanhoitoalueiden kulttuuriluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja lisäämisessä. Siitä on sadan vuoden kokemus.

 


Susipolitiikka ei saisi kumota tulevaisuuden biopankkeja

Nykyisten suuruisten ja edelleen lisääntyvien susimäärien kanssa ei ole mahdollista harjoittaa taloudellisesti kannattavaa laiduntavien eläinten kasvattamista. Susilta suojautumisten menetelmät vievät pohjan pois käytännölliseltä eläinten hoitotyöltä ja aiheuttavat tuottajille jatkuvaa varuillaoloa, stressiä ja levottomuutta.

Kestävään luonnonvarojen hyväksikäyttämiseen pyrkivää kotieläintaloutta vaarantava susipolitiikka ei saisi kumota näitä tulevaisuuden biopankkeja sekä tuotantojen ja matkailun mahdollisuuksia. Haluammeko nähdä teitä pitkin matkaillessamme  niittyjä, järviä, rantoja ja notkoja paljaina keskellä kiemurtelevine puroineen?

Kyse on myös siitä, että haluammeko haistella kukkivan kedon tuoksuja, noukkia aho-mansikoita, seurata pölyttäjä hyönteisten ahkeraa työtä, perhosten liihottelua sekä heinäsirkkojen, kukkajäärien ja niittymuurahaisten puuhailua sekä mesipistiäisten medenhakua mataroista, kuismista ja apiloista tuoksuvilla törmillä.

Nämä ovat monin verroin enemmän jokamiehen nautintoa ja luontomatkailua kuin suunnitellut susisafarit Etelä-Suomessa.