Hyvästi suden geneettinen puhtaus - eläköön hybridit!

Tiltu Nurminen, 16.1.2015:

Perhon koirasusituomio on kansalaisten oikeustajun vastainen. Terve järki ei ole juuri susiin liittyvissä kysymyksissä ollut viime vuosina  arvossaan viranomaisten puolella, eikä tämä suuntaus muuttunut  myöskään Perhon koirasusioikeudenkäynnin myötä.

Oletettavasti tuomari ei uskaltanut myöntää puolustuksen olevan oikeassa, koska samalla olisi romahtanut suomalaisen susitutkimuksen uskottavuus julkisesti. Kansalaisten silmissä se on jo romahtanut aikoja sitten.

  

Syyttäjän lähtökohtana on ollut se, että eläinten määrittäminen rikoslain 48 A luvun la §:n tarkoittamiksi susiksi voidaan luotettavasti tehdä pelkästään DNA-tutkimuksen perusteella.

Yhdysvaltalainen susitutkija Clayton Dethlefsen kommentoi omassa lausunnossaan tuomioistuimessa, että jos ulkomuoto näyttää muulta kuin sudelta, ei dna-tutkimus voi missään nimessä riittää ainoana tutkimusmetodina – varsinkin, kun kyseessä kansalaisen oikeusturva.

Kuukausi sitten Euroopan neuvostossa tehtiin suositus, jonka mukaan kaikki koirasusiristeymät tulee poistaa luonnosta mahdollisimman nopeasti. Koirasusien tunnistukseen suositeltiin käytettäväksi sekä dna-määritystä että morfologista (ulkomuoto) tutkimusta. Sen mukaan ulkomuototunnistus on edelleen pätevä tieteenala. Kuten se on toki muidenkin eläinlajien kohdalla.

 

Eläinlajin määrittelyyn on käytettävissä kolme tieteellistä metodia:

1. Dna-tutkimus

2. Ulkomuototutkimus (väri, kehon muoto ja mittasuhteet, kallon muoto ja mittasuhteet)

3. Käyttäyminen

Miksi näistä kolmesta keinosta todeta eläinlaji pitäisi valita vain yksi – siksikö että dna-tutkimus on susitutkijoiden monopolina keskittynyt vain Oulun yliopistoon, joka käyttää niin vanhoja tutkimusmetodeita, että se pystyy selvittämään vain ensimmäisen, toisen ja kolmannen polven risteymät?

 

Tuomiossa viitataan CITES-sopimukseen, joka kertoo missä vaiheessa koirasuden ja koiran risteymä muuttuu takaisin alkuperäiseksi koiraroduksi. Jos koirasusi ja vaikka husky-rotuinen koira risteytyvät, niin vasta viides sukupolvi sen jälkeen on puhdas husky, mikäli seuraavat sukupolvet risteytyvät ainoastaan puhtaiden huskyjen kanssa.

Tätä sääntöä sovellettuna suteen, voidaan todeta, että kun susi ja koira risteytyvät, vasta viides sukupolvi takaisinristeymistä voidaan katsoa aidoksi sudeksi, mikäli nämä kaikki ovat pariutuneet täysin aitojen susien kanssa.

Miksi suomalainen käräjäoikeus katsoo, että jo kolmannen sukupolven hybridi, jossa on 12,5 % koiraa, olisi käsiteltävä laissa aitona sutena, mikäli se elää villinä metsässä kuten susi? (Nyt yhtäkkiä käyttäytymiselläkin on merkitystä…)

Jo Pöytyän Auli-suden kohdalla ihmeteltiin laajasti eläimen ulkonäköä. Se oli lyhytkuonoinen, kellertävä ja pieni. Sen jaloista puuttuivat mustat pystyraidat ja hännänpäästä musta tupsu. Sen väritys ei millään muotoa vastannut perinteistä suden ulkomuotoa. Perhon oikeudenkäynnin yhteydessä professori, koiratutkija, Hannes Lohi totesikin sen olleen todennäköisesti kolmannen polven hybridi.

Pöytyän Auli-”susi” jahdin jälkeen keskipäivän päivänvalossa kuvattuna tammikuussa 2012. 


Professori Hannes Lohen lausunnon mukaan ”suden ja koiran takaisinristeymiä on 17 geenimerkin tarkkuudella tehtävässä DNA-tutkimuksessa vaikea erottaa enää kolmannen polven jälkeen”. Omassa tutkimuksessaan koirien geenejä selvittäessään hän käyttää 170’000 markkerin tarkkuutta.

Kyllähän nykygeenitutkimus on varmasti luotettava mikäli verrokkiaineisto on kunnossa. Mutta Oulun yliopisto ei käytä uusinta geenitekniikkaa. Verrokkiaineistostakaan ei ollut mitään takuita. Aspi ei pystynyt esittämään kuvia verrokkiaineiston eläimistä. Sen sijaan sinne on päätynyt esimerkiksi Ilmajoella 2008 auton alle jäänyt susieläin, jossa on enemmän koiran tuntomerkkejä kuin suden.

Ilmajoen pitkäkoipinen, keltainen susieläin jäi auton alle vuonna 2008. Sen tunnistenumero Rktl:n rekisterissä on 6632 ja kallo löytyy Rktl:n Taivalkosken laboratoriosta.


Oikeudenkäynnissä susitutkijat Kojola, Heikkinen ja erätalouspäällikkö Bisi todistivat kuorossa, että Suomessa on ollut vain kolme koirasusiristeymä tapausta: Juvan koirasusiuros 2004, Kuhmon ”Ransu” 2010 ja Parkanon koirasusipentue 2010. Onko tällaisilla tutkijoilla mitään virkaa, jos heidän ajattelunsa ei kykene käsittämään sitä, että näiden kaikkien tapausten koirasusien sukulaiset ovat jääneet luontoon lisääntymään?

Kuhmon Ransun tai Parkanon pentueen tuottaneita koirasusihybrejä, ns. alfa-yksilöitä, ei otettu kiinni tai poistettu luonnosta. Siellä ne ovat vielä tänäkin päivänä tuottamassa lisää risteymiä. Tunnettujen tapausten ”äidit” tai ”isät” ovat olleet joko puhtaita koiria tai koirasusia. Samoin ”Ransun” sisarukset, serkut ja pikkuserkut ovat ensimmäisen, toisen tai kolmannen polven hybridejä, jotka jatkavat parhaillaan sukua itäisen Suomen luonnossa.

Juvan tapauksessa koirasuden epäiltiin olevan peräisin Juva Wolf Parkista. Kuinka monta kertaa kyseisestä eläintarhasta on karannut susia 2000-luvulla, on jäänyt selvittämättä.

Sanotaan, että koira ei pärjäisi luonnon olosuhteissa kuten susi, mutta entäpä korkeaprosenttinen koirasusi. Sen selviytymisessä ei välttämättä olekaan mitään ongelmaa.

  

Pannoitusmestarin ammattitaitoa: Ransu-"susi" pannoitettiin vuonna 2010 varmuuden vuoksi, jos se vaikka osoittautuisikin aidoksi sudeksi geenitesteissä.


Pöytyän Auli-suden jälkeläiset jäivät luontoon, eli neljännen sukupolven hybridit lisääntyvät koko ajan Varsinais-Suomessa Oripää-Pöytyä alueella sekä Mynämäki-Yläne-Nousiainen alueella. Mikäli nämä risteytyvät muiden hybridien kanssa, ne eivät muutu aidoiksi susiksi enää ikinä.

Tuupovaarassa liikkuu ”susi”lauma tälläkin hetkellä, jonka naaras oli kiimassa jo marraskuussa. Aidon suden kiima-aika on vasta helmi-maaliskuussa. Lisää hybridejä on siis luvassa myös Itä-Suomeen.

 

Tämä nuori, mustaleukainen uros kuului Oripään pihasusilaumaan. Se jäi auton alle syyskuussa 2014.

Vehmaan vaaleakyntinen, pihoissa viihtynyt häirikkö"susi" ammuttiin poliisin luvalla keväällä 2014.


Miksi poliisi määräsi Eviran tuhoamaan Perhon tapauksessa kolmen ”suden” ruhot 25.1. eli alle viikon kuluessa jahdista, joka tapahtui 19.1.2013? Todisteet tuhottiin jo ennen kuin edes dna-lausunto eläimistä oli selvinnyt. Eikö todistusaineiston tuhoaminen ole sen verran iso rikos, että syytteistä olisi pitänyt luopua jo sillä perusteella.

Miten puolustus olisi voinut osoittaa oman näkemyksensä oikeaksi, kun mahdollisuus ulkomuototutkimukseen oli viranomaisten puolesta eliminoitu - ja kun Oulun yliopiston Jouni Aspi ei suostunut luovuttamaan dna-tietoja puolustuksen käyttöön?

Tuomiossa todetaan: ”Yleisen rikosoikeudellisen periaatteen mukaan epäselvässä tilanteessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi.” Näin ei kuitenkaan toimittu.

 

Miksi poliisi on Perhossa 2013 peittänyt suden jalkojen alaosan pressulla ottaessaan kuvia oikeuden käytettäväksi? Siksikö, etteivät vaaleat kynnet näkyisi. Tämä uros on juuri otettu pakastimesta esiin kuvattavaksi.

 

Sudenhoitosuunnitelman päivityksen kannalta suden ja koirasusiristeymän määrittely oikeudellisessa mielessä on myös oleellinen. Ministeriön Jussi Laanikarin mukaan valtio ei maksa koirasusiristeymien tekemistä vahingoista korvauksia vahingonkärsijälle.

Tarkoittaako tämä nyt sitten, että yli 12,5 prosenttia koiran geenejä omaavien, villinä luonnossa susien tapaan elävien koirasusien aiheuttamia vahinkoja ei korvata? Vai tarkoittaako se, että myöskään sellaisten koirasusien aiheuttamia vahinkoja ei korvata, joissa on pienikin määrä koiran geenejä mukana?

Jos susi ei tarkoita enää 100% aitoa sutta, niin kaikki määritelmät liittyen lakeihin ja sudenhoitosuunnitelmiin venyvät ja paukkuvat kuin purukumi ja jäävät epämääräisten tulkintojen varaan.

 

Mikäli Suomessa nyt joku omistaa neljännen polven koira-susi-risteymän, jossa on vähemmän kuin 12,5 % koiraa, sitä ei saa pitää lemmikkinä, koska se on vuoden 2015 tulkinnan mukaan rauhoitettu eläin.

Tunnetusti esimerkiksi Levi Husky Parkin omistaja esittelee turisteille omistavansa kolme aitoa sutta, joita hän risteyttää vapaasti huskyjen kanssa. Hänen omistamansa uros on ollut Suomen Koirasudet -yhdistyksen mukaan lähes kaikkien kotimaisten koirasusien kantaisä.

Nyt annetaan luontoaktivisteille vapaat kädet risteyttää susia ja päästää ne luontoon ns. susikantaa lisäämään! Jatkossa ne kaikki käsitellään aitoina susina ja susien geenipuhtaus on lopullisesti menetetty. Siihenkö kaikki susitutkimus käräjäoikeuden myötävaikutuksella on koko ajan pyrkinytkin?

 

  

Tältä suden pitäisi näyttää. Kuva on Skansenin eläintarhan sudesta.


Lue myös:

Ote Perhon tuomiosta: 

”Villieläimistön ja - kasvuston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa

koskeva sopimus (CITES) on tullut Suomessa voimaan 8.8.1976. CITES- sopimus on yksi maailman laajimmista ympäristönsuojelusopimuksista. Se on nyttemmin toimeenpantu Euroopan yhteisön maissa CITES- lainsäädännöllä, joka on Suomessa tullut voimaan 1.3.1997 (Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97).

CITES- lainsäädännössä susi kuuluu suojeltaviin lajeihin. CITES -sopimuksen risteymiä koskevan määritelmän mukaan esimerkiksi koiran ja suden risteymän (F 1) takaisinristeytyessa koiran kanssa vasta viidettä sukupolvea (F 5) pidetään koirana.

Ensimmäisestä neljänteen sukupolveen (F1-4) risteymää pidetään suden uhanalaisuutta vaarantavanaja sen maahantuontiin EU:n ulkopuolelta vaaditaan tuontilupa ja EU:sta tuotaessa lähtömaan viranomaisen antama todistus. Lisäksi sukupolveen F 1-4 kuuluvan suden ja koiran risteymän maahantuonti edellyttää Suomen riistakeskuksen luvan.”

 

Käräjäoikeuden johtopäätös

”Rikoslain 48 A luvun la §:n suojeluobjekti on suomalaisessa luonnossa villinä elävä susi. Siten suden ja koiran risteymä voidaan rikosoikeudellisesti tulkita sudeksi, mikäli risteymä elää sudenkaltaisena villinä suomalaisessa luonnossa eikä se enää perimältään vaaranna suomalaisen villin susikannan geneettistä puhtautta ja mikäli sanotussa lainkohdassa tarkoitetulle tekijälle (metsästäjä) on luonnollisissa metsästysolosuhteissa kohtuudella ennakoitavissa eläimen rinnastaminen metsästyslain nojalla rauhoitetuksi sudeksi.”