Pitäisikö lapsen uskaltaa kulkea pimeässä kouluun susialueella?

Marjo Jalonen, 19.11.2015:

Asumme Satakunnassa, Huittisten kaupungin alueella. Kotimme läheisyydessä on jo vuosien ajan tehty toistuvasti havaintoja susista.

Jo vuosia sitten ongelmaksi muodostui lapsemme turvallinen kulkeminen kouluun - eli kulkeminen kilometrin päästä kotoa kulkevaan bussiin. Tuolloin olin yhteydessä koulutoimistoon, josta ilmoitettiin, että kuljetusta ei voida järjestää, koska tiepohja ei kestäisi linja-autoa.

Sen sijaan saimme anoa ns. kuljetustukea kuljetuksen järjestämiseksi, ja tukea sai aina kuukauden ajalta uudesta susihavainnosta alueella. Muutaman kerran tätä tukea hain ja järjestin itse lapsen turvallisen kulkemisen milloin mitenkin ystävien ja koulun jälkeen järjestetyn nuorisoklubin avulla.

 

Tuki oli rahana alle 15 euroa kuukaudessa, ja sen sai vapaamuotoisella hakemuksella. Sitten viimeisintä tukea kun anoin, sain myöntävän päätöksen, mutta samalla minulle ilmoitettiin, että pitää vielä ilmoittaa erikseen koulupäivät ja koulumatka.

Ilmoitin, että pitäköön tukensa, jollei koulutoimisto tiedä koulumatkan pituutta ja koulupäiviä kuljetusoppilaalla, niin aika ihme on, minulla ei riittänyt aikaa eikä resursseja moisia lappusia taas toimittamaan, olihan minulla jo murheenani lapsen kouluun kuljettaminen työn lomassa. Näin jäi sekin myönnetty suuri summa saamatta.

 

 

Eräs taksin kuljettaja ihmetteli byrokratiaa, miksei kuljetusta voida järjestää taksilla, kun samalta kylältä haetaan erityislapsia kouluun samaan aikaan, ja autoon mahtuisi, matkaa tulisi taksille lisää 2 kilometriä.

Laput silmillä mennään, eikä katsota kokonaisuutta kaupungin rahan käytössä.

Sen jälkeen teinkin elämää helpottaakseni suuren päätöksen, ja lähdin opiskelemaan kahdeksi vuodeksi, näin sain lapsen kuljettamiseen helpotusta, kun oma kouluni alkoi aamuisin samaan aikaan, ja iltapäivällä usein loppuikin samaan aikaan. Näin oli ongelma meidän perheen kohdalla ratkaistu pitkäksi aikaa.

Nyt syksyn tullen ongelma ponnahti taas esiin, kun lapsen pitäisi tuo kilometrin matka kulkea linja-autolle ja aamuisin on tähän aikaan vuodesta niin pimeää, ettei lapsi uskalla mennä.


 


Viimeisin havainto susien olemassaolosta tuli lauantaina päivällä, kun löysin suden/susien tappaman peuran kotimme välittömästä läheisyydestä - matkaa taloomme on vain noin 50 metriä. Kuvassa näkyy kotitalomme sekä kyseinen raato. Kuvassa etäisyys tuntuu isommalta, mitä todellisuudessa on. Nyt en enää uskalla antaa lapsen edes kulkea yksin iltapäivällä kotiin linja-autolta.

Itse olen katsellut kotoa ikkunasta käsin keskellä päivää, kun susi on kulkea jolkottanut pellolla, että on se sen kokoinen otus etten haluaisi joutua vastakkain.

 

Tiedän monen ajattelevan, että ei susi tee mitään ihmiselle, mutta moni aikuinen sanoo, ettei uskaltaisi meidän teillä kulkea pimeän tullen yksinään - lapsenko näin pitäisi tehdä?

Entä jos susi sittenkin päättää hyökätä minun 11-vuotiaan lapseni kimppuun, mitäs sitten? No ei mitään, sittenhän kaikki on myöhäistä ja suru ja menetys ovat meidän perheen, ei valtakunnallinen. Niin kuin taitaa olla ongelmakin.


 


Jotenkin toivoisin, että päästäisiin susien suojelijoiden kanssa rakentavaan ja asialliseen ratkaisuun asiasta - minäkin haluan suojella luontoa. Luonto on minulle hyvin tärkeä, mutta haluaisin myös lapseni voivan elää rauhassa ilman pelkoa.

Olen ajatellut myös, että suojelijat perustaisivat vaikka jonkin rahaston, josta sitten voidaan kustantaa näitä kuljetuksia, kun tällä hetkellä koko homma kaatuu vain ja ainoastaan niiden niskaan, jotka haluavat maaseudulla asua.

Tai sitten, kun heillä tuntuu olevan aikaa, niin voisivat tulla lastani koulutielle saattamaan.

Luulisi heidän olevan valmiita myös antamaan oman panoksensa asiaan, mikäli se todellakin on heille niin tärkeä.

 

Kuva ei muuten kerro koko totuutta, nimittäin toisella puolella raatoa on myös talo, joten tämäkin tekee asiasta sellaisen, ettei sudella ole mitään pelkoa ihmistä kohtaan.

11-vuotias lapseni mittasi matkan: 50 pitkää hänen askeltaan meidän pihaan.