Tuotantoeläinten suojaaminen susilta

Hannu Vuoristo, 20.5.2016:

Riistakeskus antaa petoaitatarvikkeita ilmaiseksi; ensin saavat mehiläistarhaajat, joille hyöty on konkreettisin.

Jaettavana on 300.000€ koko maahan, josta mehiläistarhat saavat 100.000€.

Loppu 200.000€ jaetaan muille, kun hallintokulut on ensin poistettu.

Petoaitatarvikkeita toimitettiin vuonna 2015 Riistakeskuksen toimesta ilmaiseksi 74,8 km (134.000 €:lla) 43:lle tilalle - keskimäärin 1,74 km/ tila.

Enimmillään niukkuutta jaetaan 3 km/asiakas.

Tämä oli tilanne Riistakeskuksen mukaan talvella 2016.

Vallitsevassa ja pahenevassa susien lisääntymistilanteessa susilta suojautumiseen tarkoitettujen petoaitojen tarve Suomessa on tuhansia kilometrejä välittömästi.

 

 

Susitilanteen muuttuminen

Käytännön elämässä koettujen susihavaintojen määrä on räjähtänyt 2015 syksyn ja kevään 2016 välisenä aikana verrattuna edellisen vuodenkierron vastaavaan aikaan.

Susien käytökseen nykyään kuuluu liikkua pelottomasti avoimilla paikoilla ja ihmisasutusten lähellä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kun susia ei metsästetä eikä häiritä karkoituksin, ne ovat menettäneet pelkonsa ihmisiä kohtaa.

 

Susilta suojautuminen on tullut äkkiä koko Suomen asiaksi

Laiduntavien kotieläinten kannalta tilanne alkaa olla katastrofaalinen, samoin käy yleiselle turvallisuudelle. Eteläisen ja Läntisen Suomen aluerakenne on haastava jos halutaan, että sudet alkavat sijoittua tänne vapaasti ja lisääntyä rajoittamattomasti. Alueen maantiekarttapohjaa tutkittaessa, susien vaatimaa 1000km3 reviirialuetta - so reilun 30 km:n kokoinen ruutu - alueelta ei löydy.

Mosaiikkimainen kulttuurialuerakenne, peltoaukeat ja taajamat vuorottelevat toisiaan metsäalueiden kanssa siten, että molemmille, ihmisille ja susilaumoille, ei löydy omaa rauhallista aluetta. Konfliktiherkkyys stressaa ja tulee häiritsemään lisääntyvästi alueen ihmisasutusta ja karjanhoitoa alinomaa, 24/7 ympäri vuoden.

  

Susilta suojautumisen menetelmistä

Varsinais-Suomen Riistakeskus piti susitilaisuuden talvella 2016 Salossa, jossa esiteltiin susitilannetta Suomessa ja eteenkin Varsinais-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla. Käytännön havaintoihin verrattuna kahden edellisen talvikauden tilanteen muutoksen perusteella, Riistakeskuksen susiluvut eivät näytä vastaavan todellista tilannetta. Pikemminkin susimäärä on kaksinkertainen.

Riistakeskuksen tilaisuudessa esiteltiin  susiltasuojelua kotieläintilojen kannalta. Esitelmässä suojausmenetelminä mainittiin pääasiassa laumanvartijakoirat, kotieläinten siirrot, riistavalvontakamerat ja sähköistetyt petoaidat sekä karkoitukset.

 

Riistakameravalvonta tai laumanvartijakoirat eivät ratkaise susilta suojelua

Riistakameroilla ei varsinaisesti torjuta susien hyökkäyksiä, vaan nähdään petojen liikkeet laitumien lähistöllä. Kuvia lähettäviä kameroita  pitäisi olla runsaasti. Lisäksi tarvitaan yhtä monta tietoliikenneliittymää toimivine yhteyksineen. Valvontaruutuja tarkkailemassa pitäisi olla kaikenaikainen valvoja. Liiketunnistimella varustetusta kamerasta tulee lähetyksiä tiheään.. Jos sudet valvonnan vuoksi saadaan karkoitettua, niin ne ovat seuraavan kotieläintilan laitumilla. Välimatkat täällä ovat niin lyhyitä.

Etäisyyksien vuoksi susivaaran torjuminen eläinten siirtämisillä toisille laitumille ei myöskään toimi näillä alueilla, sillä susien toiminta-alue on niin suuri, että aina tulee vastaan toinen karjalaidun.

Suomen hajanaisen maatilojen tilusrakenteen johdosta laumanvartijakoirien pito on käyttökelpoista vain osalla pienimuotoisia karja- ja lammastiloja. Hajallaan sijaitsevat laidunlohkot, jotka kulkevat ihmisten käyttämien kulkureittien lähellä aiheuttavat vaaratilanteita. Vaaratilanteiden ehkäisy vaatii petoaitaluokkaa olevat aidat laumanvartijakoirien ympärille.

 


Petoaidat tuovat kotieläintilojen elämään monenlaisia haittoja

Kun susien määrä alueella on kohtuullinen ja ravintoa vielä riittää riistaeläimistä, niin sähköistetyt petoaidat voivat estää kotieläinvahinkoja. Edellytyksenä on siis, että petoaidat tehdään riittävän korkeiksi ja tiheällä sähkölangoituksella, riittävällä määrällä tolpitusta ja niin, että alin lanka kulkee kattavasti tarpeeksi alhaalla.

Se ei saa koskettaa  koskaan kasvaviin ruohoihin. Sudet ovat viisaita eläimiä ja petoaidatkaan eivät tuo täyttä varmuutta suojaukseen. Tiedetään susien oppivan kaivamaan itsensä aitojen ali, hyppäämään lankojen välistä tai liian matalan aidan yli.

Petoaidat tuovat kotieläintilojen käytännölliseen elämään monenlaisia haittoja kuten päivittäiseen  kulkemiseen. Ne haittaavat myös peltojen kiertoviljelytaloutta. Raskaat aidat voidaan joutua purkamaan viljelytoimenpiteiden takia niiden elinkaaren aikana jopa useampaan kertaan.

Tämä aiheuttaa ylimääräisen, normaalia sähköaitaa isomman  työmäärän ja -kulungin. Aitatarvikkeet eivät myöskään selviydy purkamisesta ilman vaurioita.

 

Petoaitojen koko elinkaaren kustannusvaikutus ja työllistävyys on iso ongelma

Itsessään petoaitojen olemassaolo ei ole tuo asian ydinongelma vaan niiden elinkaaren kustannusvaikutus ja työllistävyys. Yleiseinen harhaluulo on, että aidat saa ilmaiseksi valtiolta. Realiteettina on se, että viime vuonna aitoja sai vain n. 75 km koko maahan ja tarve vallitsevassa tilanteessa on tuhansia kilometrejä.

Toiseksi on se, että aitojen paikat pitää ensin valmistella (jopa kallista konevoimaa käyttäen), myös ja erityisesti peltojen ulkopuoliset aitalinjamaastot. Laiduntavien eläinten suojana pitää olla varjostavia puustoja.

Vähintään kymmeneksi vuodeksi paikalleen ajatellut raskaat aidat vaativat ensin peltojen piiriojien huollon ja penkaspuuston/risukoiden ennakoivan poiston.

Useilla nykytiloilla on runsaasti vuokramaita laitumina, joiden vuokra-aikaa ei tiedetä pitkälle tulevaisuuteen. Aitojen paikkojen valmistelu ei onnistu tiloilla yht'äkkiä. Maatilojen muun työtaakan takia se olisi mahdollista vain viiden vuoden kohtuullisella aikajaksolla.

 

Aitojen huolto aiheuttaa ylitöitä myös työhuippujen aikaan

Kun  aitatarvikkeet suurelta osin on maksettu samoin kuin ihmis- ja konevoimin suoritetut aidantekokulut on suoritettu, alkaa välittömästi ruohojen kasvun mukainen aitojen hoito.

Aidat pitää huoltaa, so alustat niittää, aina koko pituudeltaan. Jos alhaalla kulkevat aitalangat pääsevät pahasti ruohottumaan, niin niiden puhdistus vie moninkertaisen työajan.

Ammattikarja- ja -lammastiloilla aitojen pituudet ovat kymmenestä useaan kymmeneen kilometriin. Aitojen huolto on raskasta työtä, jota ei siis sovi jättää väliin epäsuotuisten säidenkään takia. Ammattitiloilla laidunkauden aikana on muita työhuippuja ylitöiksi asti ja ylimääräisiin rasittaviin ja runsaasti työaikaa vieviin suorituksiin ei ole omaa aikaa.

Työ pitää ostaa ja raskaalla työllä on hintansa jos ylipäätään työhön saa  tekijöitä. Aitojen molemminpuolinen alustojen läpikäyminen pitää tehdä keskimäärin kahden viikon välein laidunkautena.

 

Kotieläinten hyvinvointi heikkenee petoaitojen vuoksi

Petoaitojen toimivuutta ei ole kattavasti tutkittu olosuhteissa, joissa susien ravinto vähenee metsissä ja paine kotieläivahingoille on suuri.

Talviaikainen petoaitojen toimivuus on huonoa. Lumen eristävä vaikutus heikentää sähköiskun voimaa ja tekee aidan pelotevaikutuksen olemattomaksi.

Ns pienten, aitamateriaalia ja työtä säästävien,  yöaitausten varustaminen laiduneläimille on monella tapaa huono ratkaisu. Ensinnäkin luonnollinen loistorjunta menettää merkityksensä.

Monet taudit pesivät pienissä tarhoissa ja tarttuvat sieltä mullokselle kuluneelta pohjalta. Sadekausina pienet tarhat muuttuvat mutavelliksi eikä sellaisessa voi pitää eläimiä.

Laiduneläimet syövät myös yöllä. Suomen lyhyen kesän ja laidunkauden hyväksikäyttö heikkenee. Varsinkin lämpiminä ajanjaksoina eläimet hakeutuvat päivällä makaamaan varjoon ja lähtevät ruokailemaan ilman viilentyessä.

 

Susilta suojautuminen aiheuttaa kuluja

Edellä mainitut vaiheet petoaidan elinkaaressa rakentamisesta sen purkamiseen sekä kyllästettyjen pylväiden hävittämiseen asti aiheuttavat maatiloille  kuluja.

Huomioiden sen, että aitatarvikkeita ei ole tähän asti saatu valtiolta kuin korkeintaan 1-3 km tilaa kohti, niin merkittävän suuri osuus jää tarvikkeiden osalta tilalliselle itselleen.

Petoaitojen rakentaminen on tällä hetkellä eläintilallisen itse kustannettava kuluerä (n 2 €/m). Aitojen rakentamisen kustannus pelloille tehtäviin aitoihin on noin kolmanneksen enemmän kuin aitatarvikkeet (2-3 €/m).

Aitojen purkamisen kustannus on jonkin verran suurempi kuin aitatolppien ja lankojen vetämiseen verrattavissa oleva menoerä. Peltojen osalta viljelykierron vaatimat aitojen purkamiset ja uudelleen pystyttämiset aiheuttavat tapauskohtaisen lisäkuluerän.

 

Aidattava maasto voi aiheuttaa haasteita

Laiduntaville eläimille vaaditaan varjostavia  puustoja. Ennen aitaamista tarvitaan raivaukset, puiden poistot, maan pinnan tasaukset, ojien ylitykset, huoltokäytävien rakentaminen, kallioiden ja kivikoiden ylittämisiä.

Toimenpiteet aiheuttavat yleensä moninkertaiset kulut verrattuna pellolle tehtävään petoaitaan.

Edellä mainitut kustannuksia lisäävät seikat ovat normaalia maisemanhoitokohteissa.

 

Aidat vaativat yhden ihmisen työajan

Suurin kuluerä petoaidoista tulee niiden hoidosta, joka vie 15 km:n aitojen alustojen niittämisenä yhden ihmisen työajan laidunkaudella. Erotus normaalin sähköisen lammasaidan hoitoon on n 1 €/m laidunkauden aikana.

Petoaitojen pylväät ovat painekyllästettyinä käytön päättymisen jälkeen ongelmajätettä, joka vaatii asiallisen hävittämisen. Hävittämisestä  ongelmajätelaitoksessa jää kuluerä maatilalle.

Petoaitojen tilallisten itse kustannettavat vuotuiset kulut on laskettu olevan sitä luokkaa, että keskimäärin vakiintuneessa tuotantotilanteessa oleville yrittäjille ei jää juurikaan työtuloa rakentamis- ja hoitokustannusten jälkeen. Investoineet, yleensä nuoret alkavat, yrittäjät jäävät kauas negatiiviselle puolelle pitkiksi ajoiksi.

  

Petovahinkojen aiheuttamat tappiot

''Petokorvauksia maksetaan täysimääräisesti kotieläinvahinkojen kärsijöille''. Kotieläintuottaja saa anomuksesta todistettavasti pedon itsensä kuoliaaksi raatelemista tai eläinlääkärin toimesta lopetetuista vahingoittuneista eläimistä valtiolta korvauksen.

Käytännössä korvaus maksetaan vain eläimen siitos- tai liha-arvosta. Petovahinkojen korvauksia maksetaan jopa puolentoista vuoden viivästyksellä.

Petovahingot aiheuttavat lisäkuluja mm eläinlääkärin käynnistä ja toimenpiteistä, raatojen hävittämismaksuista sekä vahingon aiheuduttua lukemattomista ylityötunneista, kun jäljelle jääneitä eläimiä kuljetetaan ja suojataan alueella olevilta susilta uusien hyökkäysten ollessa mahdollisia.

Kuluihin liittyy myös sisäruokintakauden rehujen käyttöä laidunruualle tarkoitetuille eläimille. Lisäksi on epävarmaa annetaanko teuraille kuuluvia tukipalkkioita raadelluista.

 

Susien raatelema eläin aiheuttaa kerrannaistappioita

Petovahingon myötä ''hukkaan'' joutunut eläin ja sen lihat aiheuttavat kerrannaistappioita. Teuraseläinten kuljettaja, teurastajat, ruhot tarkastavat eläinlääkärit, nahkurit, kehrääjät, lihanleikkaajat ja pakkaajat, ja kauppiaat jäävät ilman lisäarvoa tuottavaa palkkiota.  Lähes jokaisessa vaiheessa kuljetus jää ilman tuloa. 

Yksityiset lähiruuan, taljojen ja villan kotimyyntiä harjoittavat tuottaja-myyjät jäävät ilman tuottamaansa raaka-ainetta ja sitä myöden merkittävää tulonlähdettä. Ja viime kädessä kuluttaja jää ilman kotimaista liha-ateriaansa tältä osin. Susien hukkaamat kotieläimet tekevät turhaa tappiota elinkeinoelämän eri osiin.

  

Luontodirektiivi suojaa

Luontodirektiivi antaa rajoittaa susien määrää ja poistaa häirikkösusia niiden häiritessä ihmisten elämää ja elinkeinoja:

Direktiivistä: Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä: luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyyppien säilyttämiseksi; erityisen merkittävien vahinkojen estämiseksi, jotka koskevat viljelmiä, KARJANKASVATUSTA, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta; kansanterveyttä ja YLEISTÄ TURVALLISUUTTA koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, …

Mmm:n direktiivin tulkintaohje sanoo: Ennen kuin suurpedon suojelusta voidaan poiketa jostain yksilöidystä syystä tai kannanhoidollisessa tarkoituksessa, direktiivi edellyttää, että ensin on selvitettävä onko poikkeamiselle muuta tyydyttävää ratkaisua esim. sähköaita.

On selvitetty se, että muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. On kohtuutonta vaatia kotieläintiloilta niiden talouden kaatavaa omakustanteista petoaitaa hoitokuluineen susilta suojautumiseen.