Sudenmetsästys - yleisohjeita dokumentointiin

Kaj Granlund, 14.1.2017, päivitetty Taajamasusi/3.2.2017 kohdan 2. osalta:

(Artikkeliin lisätty tarkennus 13.2.2017)

1. Numeroikaa jokainen susi, esim. Lieksa 1, Lieksa 2, Kuhmo 1 jne. Ottakaa jokaisesta kaadetusta sudesta alla olevat kuvat ja mitat.

2. Ottakaa kudosnäyte, sylki- ja karvanäyte ja laittakaa näytteeseen suden numero niin, että kuvat ja kudosnäytteet eivät mene sekaisin, vaan tiedetään mikä näyte on mistäkin. Ilmoittakaa näytteistä sähköpostilla osoitteeseen kaj.granlund(at)hotmail.com ja saatte sitten lisäohjeita. Kudosnäytteeseen riittää, kun leikkaa poikki kielenpään sudelta.

Riistakeskus haluaa tänä talvena kieltää kudosnäytteiden ottamisen. Sen sijaan uloste- ja virtsanäytteitä voi ottaa vapaasti sekä karva- ja sylkinäytteitä tietyin rajoituksin.

Riistakeskuksen Harri Norbergin mukaan kansainvälinen CITES-sopimus rajoittaa karvojen ja sylkinäytteiden hallussapitoa siten, että jos niitä viedään maasta, joudutaan vientiin hakemaan CITES-lupa Suomen ympäristökeskukselta.

Eli Suomen rajojen sisäpuolella niitä voi vapaasti tutkia kansalaisten omassa vertaistutkimuksessa, joka haastaa virallisen ja kansalaisille vain rajoitetusti näkyvän tutkimuksen.

Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Harri Norberg toteaa kudosnäytteistä seuraavaa: "Sutta koskevat CITES-sopimuksen  ja metsästyslain tuomat rajoitteet. Suden tai suden osien hallussapitoon tulee olla oikeus, ja se tulee pystyä osoittamaan Suomen riistakeskuksen myöntämällä laillisen saannon todistuksella. Kuka tahansa ei siis saa laillisesti pitää hallussaan uhanalaisen eläinlajin (joka CITES-sopimuksen alainen) osaa tai osia. Tähän on poikkeuksena virtsa ja uloste, joita voidaan saada haltuun eläimeen kajoamatta. CITES rajoittaa myös karvojen ja sylkinäytteiden hallussapitoa siten, että jos niitä viedään maasta, joudutaan vientiin hakemaan CITES-lupa Suomen ympäristökeskukselta. "

3. Kun susi on kaadettu, älä laske koiria kuolleen suden läheisyyteen. Suden karvoista löytyy taenia-sukuun kuuluva koiran heisimato. Ei tartu ihmiseen.

4. Noin kolme sutta neljästä kantaa Echinococcus canadensis -loisen (hirven ekinokokki) munia turkissaan. Munat kehittyvät suden suolistossa ja poistuvat suolistosta ulosteen mukana. Suden hännän, peräaukon ja reisien takapuoli on todennäköisesti täynnä ekinokokin munia.

 

Munat leviävät luonnossa ilman mukana ja siirtyvät hengityksen kautta ihmisen nieluun ja siitä eteenpäin suolistoon. Suolistosta munat siirtyvät ihmisen kudoksiin (useimmiten maksaan ja keuhkoihin). Näissä munista kehittyy kystoja, jotka saattavat aiheuttaa elinikäisen vamman ja ovat hoidettavissa vain leikkauksella. Taudin itämisaika on pitkä ja kysta saatetaan havaita vasta 10 vuoden kuluttua tartunnasta.

Siis ohjeeksi: Sutta on käsiteltävä suojakäsineillä ja hengityssuojaimilla. Ei missään tapauksessa kanneta olkapäällä metsästä, vaan vedetään lumessa kuin hirveä. Kun turkki poistetaan, niin taas hengityssuojaimet suun eteen. Kotona suihkuun ja vaatteet pesuun. Munat eivät kuole pakastimessa eikä kylmässä (vaatii -80 astetta). Ainoastaan keittämällä tai pitämällä saastunut vaate erittäin kuivassa tilassa voidaan tappaa ekinokkimunat!

 

Ruhon kuvausohje:

1. Kuvataan kaikki käpälät siten, että kynnet ja niiden väri näkyvät selvästi. Kynsien tulee olla mustat, pitkät ja hieman alaspäin kaarevat.

2. Kuvataan suden eturaajat, koska sudella on usein musta raita etujaloissaan.

3. Makaavaa sutta tulee kuvata takaapäin niin, että häntä ja selkä tulevat selvästi näkyviin.

4. Kuvataan suden silmät niiden värin dokumentoimiseksi. Tässä näemme ruskeasilmäisen suden, jonka historiassa voi olla epäselvyyksiä.

5. Kuvataan suden käpälä alapuolelta, jotta polkuanturat tulevat näkyviin. Kuvauksessa tulisi käyttää mittanauhaa.

6. Kuvataan suden pää siten, että kuono, otsa ja korvat näkyvät. On myös kuvattava pää niskasta.

7. Kulmahampaat kuvataan mittanauhan kanssa.

8. Etuhampaat kuvataan.

9. Suden mittaus hännän juuresta kuonon päähän. Huom! Kuvataan kohtisuoraan ylhäältä.

10. Kuvataan säkäkorkeuden mittaus.