Ekinokokkoosi on jo meillä

Kaarlo Nygrén, 19.11.2015:

Meillä on ollut sikäli onnellinen maantieteellinen sijainti ja poliittinen historia, ettemme ole tähän mennessä saaneet kaikkia niitä tauteja ja loisia, joita on aivan lähialueillamme.

Esimerkiksi Eesti on historiansa mittaan joutunut tulevien ja menevien sotajoukkojen jalkoihin. Tämä viljava maa on otettu moneen otteeseen vierasmaalaisten haltuun.

Koti- ja riistaeläinten laaja tautikirjo siellä on suurelta osin seurausta suunnitelmatalouden aikaisesta kaikenlaisten kotieläinten tuonnista laajan Neuvostoliiton eri alueilta.

Historiamme ja pohjoinen sijaintimme viileine ilmastoineen on tähän asti suojannut meitä vastaavilta ongelmilta.

 

Eläinlääkintäviranomaiset ovat varoittaneet ekinokokkien riskeistä, joista pienin ei ole niiden ihmiselle aiheuttama hengenvaara. 

Tiedotuksessa on kuitenkin keskitytty ketun levittämään Echinococcus multilocularis – loismatoon, jonka monistautuminen väli-isännän elimistössä on erilaista kuin suden levittämän E. granulosus- madon vastaava toiminta.

Ero on se, että ketun loinen jakautuu uhrinsa keuhkoissa, maksassa tai muissa elimissä sarjaksi rakkuloita (kystia) , joista jokaisessa on yksi tartuntakykyinen loistoukan vaihe.

Suden levittämä muoto jakautuu yhden ja saman kystan sisällä jopa sadoiksi toukkavaiheiksi ja tämä kysta voi kymmenen vuoden sisällä kasvaa jopa jalkapallon kokoiseksi. 

Mikä siis on riskin ero?  Lähinnä se, että kuolema tulee kettuekinokokin ollessa kyseessä nopeammin kuin susiekinokokin aiheuttamana.

 

 

Kettujen ekinokokkia on Virossa ja Venäjällä sekä Ruotsissa, mutta meiltä sitä ei ole vielä löydetty. Susien mukanaan tuomaa lajia meillä on ollut minun elinaikanani ainakin kolme kertaa. Aina sen esiintymiseen on liittynyt susikannan korkea tiheys jossakin osassa maata.

Ensimmäinen tuli 60- luvulla, jolloin Lapin poroissa alettiin nähdä ekinokokkikystia. Valtion tuella aloitettiin torjuntatoimet, joihin kuului susien määrän vähentäminen metsästyksellä. Lehdistö oli erityisen kiinnostunut siitä, että pyyntiin lähdettiin meillä ensi kertaa ilma-aluksilla.

Konepistoolein varustetut rajamiehet osallistuivat jahtiin sota-aikaan ostetulla Fieseler Storch – koneella, jonka hidaslento-ominaisuudet olivat sopivia. Muutama susi saatiin niinkin.

 

Tärkein toimenpide oli kuitenkin poro- ja metsästyskoirien tuolloin aloitettu laajamittainen madottaminen, mikä jatkuu yhä. Voineekin olettaa, että vain harva suomalainen koira kantaa susiekinokokin aikuisvaihetta, joka tuottaa loisen munia.

Ihmisen tartuntavaaraan ei kuitenkaan riitä pelkästään ” koiran suussa viruva ekinokki”, josta jo ennen sotia tunnettu kupletti “Laulu Sinulle” vihjasi.  Suden ulosteista ilmavirtojen tai kärpästen mukana kulkeutuvat loisen munat voivat siirtyä ruokatarvikkeisiin.

Tästä lienee kyse myös Kuopion Yliopistollisessa Keskussairaalassa lapsen keuhkoista tänä syksynä havaitun ja poistetun ekinokokkikystan tapauksessa. 

 

Karjalaiseen kulttuuriin on kuulunut kaksi muiden ihmettelemää yksityskohtaa:  koiria ei päästetty sisätiloihin vaan niiden paikka oli ulkona. Koira katsottiin saastaiseksi eläimeksi, joka saattoi aiheuttaa ”riähkän”, onnettomuuden.

Toinen perinteinen tapa oli, että tupaan tullessa piti pestä kädet ovensuuhun varatulla vedellä ja kuivata ne käspaikkaan, pyyheliinaan, jonka siisteys oli emännän kunnia. Ennen tätä toimenpidettä ei edes tervehditty talon ikoneita ”ristimällä silmänsä” ja kumarruksella saati isäntäväkeä kädestä pitäen.

Perinteet eivät synny tyhjästä. Koiran pitämisen loitompana ihmisistä ja mahdollisimman hyvän käsihygienian oli ilmeisesti todettu auttaneen vähentämään äkillisiä selittämättömiä kuolemia, jotka usein veivät juuri lapsia.

 

Kun meillä taas susia on ja ensimmäinen ihmisen ekinokokkoositapaus (pulmonaarinen kystinen hydatidoosi) on todettu, on parasta alkaa suunnitella hyviä rutiineita näiden valitettavien tapausten välttämiseksi.

Ilman niitäkin tulisimme varsin hyvin toimeen.

 

 

Lisätietoa:

Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Eviran tutkijat julkaisivat tutkimansa ihmisen kystisen hydatidoosin tapauksen European Communicable Disease Bulletin 20(42), 2015 Oct 22 -numerossa otsikolla "An autochthonous case of cystic echinococcosis in Finland, 2015", (kirjoittajat: Sari Hämäläinen ja muut)

 

Abstraktissa sanotaan eglannista käännettynä seuraavaa:

“Esittelemme keuhkoon kystoittuneen ekinokokkoositapauksen itäsuomalaiselta lapselta, joka ei ole käynyt ulkomailla. Kysta poistettiin kirurgisesti ja sen sisältämä organismi määritettiin molekulaarisin menetelmin Echinococcus canadensis- lajiksi genotyyppiä G10.

Tätä loista pitää Itä- Suomessa yllä silvaattinen kiertokulku, johon kuuluvat sudet ja hirvet; tässä tapauksessa infektion välittäjänä oli otaksuttavasti metsästyskoirat.”