Suden väritys ja ulkoiset tunnusmerkit

Referoitu alkuperäisestä tekstistä, V.G. Heptner, Neuvostoliiton nisäkkäät, 1998:

 

Vartalon pituus vähintään 90 cm, hännän pituus noin puolet vartalon pituudesta.

Pää suuri, painava, vahvat leuat. Pitkä, mutta ei suippo, kuono ja leveä otsa.

Silmät hyvin erillään toisistaan ja pienet.

Korvat suhteellisen pienet, tasakylkisen kolmion muotoiset, terävä kärki, eteenpäin suunnatut ja kaukana toisistaan.

Eläin kantaa päätään yleensä hivenen roikottaen, eikä nosta sitä yleensä selkälinjaa korkeammalle.

Häntä suhteellisen suuri, ilmava, roikkuu alaspäin. Se näyttää siltä, kuin se olisi poikki juurestaan. Silloin, kun eläin seisoo tai liikkuu rauhallisesti, häntä roikkuu alaspäin. Vain juostessaan se nostaa sitä, mutta ei kuitenkaan koskaan selkälinjan yläpuolelle.

Kynnet mustat.

Silmät keltaiset.

Pisimmät karvat löytyvät selästä ja niskasta. Hartioiden alueella löytyy erityisen pitkiä karvoja. Poskien sivuissa pidemmät karvat muodostavat ”pulisongit”.

Kesäturkki on lyhyempi, talviturkki taas pidempi ja karkeampi.

 

Väritys on monotoninen ja maantieteellisesti vaihtelee hyvin vähän. Yksittäisten eläinten värityksen variaatio voi olla suuri, mutta koskee lähinnä yksityiskohtia, yleisvärityksen ja värien jakautumisen pysyessä samana. 

Venäläisten susien keskuudesta havaitaan vaaleita, albiinoja susia, mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Niiden esiintyminen johtuu toisinaan risteytymisestä kotikoirien kanssa.

 

Sukupuoleen liittyviä värieroja ei ole.

Keski-Venäläisen urossuden kesäväritys koostuu okran, ruosteen ruskean ja harmaan sävyjen yhdistelmästä. Koko vartalosta, mutta erityisesti selästä, löytyy mustia kohtia, johtuen karvoituksen mustista latvaosista.

Kuonon väri noin silmien tasolla on vaalean okranharmaa.

Huulien ympärykset sekä poskien alaosat ovat valkoiset.


Silmien välinen alue, otsa, pään yläosa, silmien alla oleva alue ja korvien välinen alue on harmaa, kevyen punertavan vivahteen kera.

Silmien ympärillä on kapeat kellertävänruskeat alueet.

Korvien takaosat ovat ruosteenruskeankellertävät ja niiden sisäpinta on hienon valkoisen karvan peitossa.

Leuka ja kurkku ovat puhtaan valkoiset.

Kaula on okrankellertävä, jossa on joukossa mustia tai mustakärkisiä karvoja.

 

Pitkät, tummat (mustat) karvat selkärangan kohdalla muodostavat hyvin erottuvan mustan kuvion, joka on pitkän suoran viivan muotoinen.

Varsin laaja alue hartioissa on myös mustakärkisten karvojen peitossa, samoin kuin rintakehän yläosa. Sen sijaan mitään selvää ”satulanmuotoista” aluetta ei sudella ole.

Väritys sivuissa ja raajojen ulkoreunoilla on vaalean likaisen okrankellertävä.

Karvojen pituus keskellä selkää on 6-7 cm.

 

Talvivärityksessä säilyvät yleisesti päävärit ja sävyt sekä niiden jakautuminen eri alueisiin kehossa. Kuitenkin kokonaisväritys on kirkkaampi kokonaisuutena johtuen siitä, että aluskarva on paksumpi.

Mustakärkiset karvat näkyvät selvemmin tällaista aluskarvoitusta vasten. Kellanväriset sävyt ovat heikompia talvella ja savunharmaat värit näkyvät selkeämmin.

Hartioiden alueen karvojen pituus ei yleensä ylitä 9 cm:ä, mutta saattaa joskus olla jopa 11-13 cm.

 

Ikävariaatio näkyy selvästi ensimmäisen vuoden aikana. Nuorten pentujen turkki on tiheä ja lyhyt (selässä 2-3 cm), pehmeä ja untuvainen, tummanruskea tai harmaanruskea väriltään.

Tämä väritys on varsin tasainen koko vartalon alueella. Silmien ympärillä ja kehon sisäpuolisissa osissa värit ovat vaaleammat, kun taas kuono ja huulet ovat tummemmat.

Vatsakarvoitus on likaisen harmaa häivähdyksellä ruskeaa. Hännän väri vastaa kehon muuta väritystä. Valkoista hännänpäätä ei ilmene koskaan. Kynnet ovat vaaleat.

 

Nuoren pennun karvoitus muuttuu nopeasti ja kesän lopussa sillä on vaalea likaisenharmaan-okran värinen karkea turkki. Ruosteen väriset sävyt eivät ole vielä kehittyneet ja mustat karvat loistavat poissaolollaan tai ovat hyvin vähäiset.

Väritys on hyvin tasaisesti jakautunut koko kehon alueelle ja vaaleat tai tummat alueet eivät ole vielä erottuneet. Kynnet muuttuvat mustiksi.

Toisessa vaiheessa syksyllä karvat kasvavat nopeasti ja nuori susi vaihtaa värinsä talviturkkiin. Se vastaa täysikasvuisen suden väritystä, mutta eroaa siltä osin, että harmaan-likaisenokrankeltaisen sävyt ovat monotonisemmat ja niissä on vähemmän mustaa ja ruosteenpunaista.

Yli vuoden ikäisen suden väritys ei enää eroa vanhemman eläimen turkin väristä.

 

Suden mittasuhteet vaihtelevat maantieteellisesti. Vartalon pituus aikuisella sudella vaihtelee 105 – 160 cm välillä, hännän pituus 29 – 50 cm välillä. Hartiakorkeus on noin 80-85 cm ja saattaa yltää jopa 100 cm asti.

Keski-venäläisen suden paino vaihtelee yleensä 32-50 kg välillä. Naaraat eivät ole ihan niin massiivisia kuin urokset ja painavat huomattavasti vähemmän, noin 80-85% uroksen painosta.

Erittäin harvoin vastaan tulee hyvin suuria susia. Keski-Venäjällä on tavattu jopa 69-79 kg painavia susia, Ukrainassa jopa 92 kg painoisia yksilöitä.

 

Suden ulkoiset ominaisuudet kertovat suuren eläinten saalistamiseen liittyvistä elintavoista.

 

(suomennos Taajamasusi/tn)

Englanninkielinen versio:

V.G. Heptner, Mammals of Soviet Union, Wolf, 1998

Kuvassa Kolmårdenin eläintarhan susi.

 

Lue myös:

Aito susi vai puurokoira, Taajamasusi, 4.2.2015

Erik S. Nyholm: Suomalaiset leikkivät susien kanssa, Taajamasusi, 28.1.2015

Oripään Pihasusiseminaarissa nähtyä ja kuultua, Taajamasusi, 24.1.2015