Gustav-pojan kohtalo

Mynämäen Kalelassa (ent. Karjala) 1881 

Tyyne Peltolan (1918-1999) kertomaa 5-vuotiaan enonsa kohtalosta:

”Tuli elokuun 15. päivän aamu vuonna 1881. Kustaa-isä oli lähdössä työhän, mutta poika Gustaf ei ollutkaan hereillä, vaikka hän tavallisesti oli ensimmäisten joukossa jalkeilla. Ainakin kun isä nousi vuoteesta, silloin hän viimeistään heräsi. Mutta sinä aamuna hän vain nukkui. Isän teki mieli herättää, koska tiesi, että poika olisi tosi pahoillaan kun kuulisi, että isä oli lähtenyt ilman häntä. Aikansa pohdittuaan isä päätti, ettei hän raaski herättää, kun poika niin makeasti nukkuu. Sitä hän joutui vielä samana päivänä katkerasti katumaan, kun ei sittenkään herättänyt poikaa ja ottanut häntä mukaansa.

Nummen torpan pihalla oli hiekkakasa, jossa lapset usein leikkivät. Ninpä Gustafkin leikki siinä kyseisenä päivänä Tekla-sisarensa kanssa sen jälkeen kun hän oli vähän rauhoittunut. Aamulla poika oli itkenyt pahoillaan, kun isä oli jättänyt hänet kotiin. Tekla oli kerännyt käpyjä jostain pihan reunasta esiliinansa helmaan ( se on : esiliinasta muodostamaansa ”reppuun” ) ja toi niitä hiekkakasaan tarkoituksena niillä leikkiä. Kun hän saapui kasan reunalle, hän sattui katsomaan tielle päin ja näki ison harmaan suden, joka tuli suoraan heitä kohti. Hän pelkäsi niin, että suorastaan jähmettyi kauhusta paikalleen ja tuijotti vain sutta silmiin, ja susi tuijotti.

Gustafkin pelkäsi ja lähti juoksemaan pakoon. Silloin susi hyökkäsi takaapäin, tarttui hampaillaan pojan vaatteisiin ja yritti kantaa häntä. Kun se ei onnistunut, susi kiepautti pojan niskansa päälle ja lähti viemään pois. Siinä vaiheessa poika oli sen verran tointunut, että pystyikin äitiä huutamaan avuksi.

Äiti oli tuvassa kahden nuoremman lapsensa kanssa. Äiti kuuli huudon ja riensi ikkunasta katsomaan, mistä oikein on kyse kun poika niin hädissään huutaa auttamaan. Vilkaistuaan ikkunasta tilanne selkisi hänelle koko kauheudessaan. Hädissään hän sieppasi isän metsästyspyssyn seinältä tarkoituksena ampua ilmaan ja siten pelästyttää susi. Jostain syystä pyssy ei kuitenkaan lauennut ja niin susi vei saaliinsa.

Äiti lähetti Teklan heti viemään sanaa isälle ja isä tiedotti kylän joka taloon tapauksesta. Joka talosta lähti miehiä pyssyn kanssa sutta jahtiin, mutta susi oli jo mennyt menojaan. Pojan ruumis sentään löydettiin ehjänä, se oli kätkettynä suomaastoon, sammalilla peitettynä.”


Ote Tyyne Peltolan kirjoittamasta sukunsa historiasta