Mynämäki 1260-1960

Väinö Perälä, teologian tohtori:

s.321

Sudenkuoppia pitäjässä oli 10, sudentarhoja ei yhtään. Viimeisten kymmenen vuoden 1824-1834 aikana petoeläimet olivat tuhonneet 30 hevosta, sarvikarjaan luettavia kotieläimiä 50, lampaita 150, karitsoita 300. Viimeisten kymmenen vuoden aikana oli pitäjässä ammuttu tai otettu kiinni 3 karhua, 30 sutta, 30 sudenpentua ja 20 ilvestä.

s.355

Susia Mynämäessä

Edellä on (s.321) kerrottu petoeläinten tuottamista tuhoista 1830-luvulla. On todettava, että Mynämäen metsät tarjosivat petoeläimille varsin paljon liikkumatilaa. Tilasto ilmaisee että Mynämäessä oli tapettu karhuja, susia ja ilveksiä. Ne olivat tuottaneet huomattavaa tuhoa kotieläimille.

1870- ja 1880-luvulla todettiin varsin laajalla alalla susien liikehtimistä. Osansa sai niistä myös Mynämäki. V.1880 oli Mynämäessä nähty viisi sutta yhtenä joukkona. Kerrottiin, että niihin eivät myrkyt vaikuttaneet. Niinpä yksi oli syönyt kaksi strykniinikapselia, olipa purrut kolmannenkin kapselin rikki. Myös Mynämäen kunnan viranomaisten oli kiinnitettävä huomiota susien tuottamaan tuhoon. Kuntakokouksessa 22.9.1872 oli puhetta susien pyydystämisestä ja niiden tuottamista vahingoista.

Huhtikuussa 1880 olivat muutamat lapset leikkimässä Kukolan kylän erään talon pihamaalla, josta susi sieppasi Kustaa Helinin 3-vuotiaan tyttären Marian suuhunsa. Lapsen äiti juoksi perässä, mutta väsyi, susi vei lapsen ja söi. Kolmen Venäjän virstan päästä löytyi lapsen pää ja vähän vaatteita. Susien tuhoista kerrotaan myös Nousiaisista ja Laitilasta. Kalelan Heikkilän torpparin Kustaa Hellströmin ja hänen vaimonsa Maija Stiinan tyttäret, 7-vuotias Aleksandra ja 4 ½ vuotias Matilda olivat toukokuussa 1880 kotinsa edustalla leikkimässä. Silloin susi tuli ja vei Matildan ja katosi noin 25 sylen päässä olevaan metsään. Vanhemmat juoksivat perässä, mutta löysivät vain tytön toisen kengän: susi oli syönyt lapsen. Samoihin aikoihin oli susi hyökännyt Suojoen metsässä Aleksander Eklundin kimppuun, mutta hänellä oli kirves kädessä ja hän saattoi torjua pedon hyökkäyksen. Lisäksi mainittiin samana keväänä kahden suden liikkuneen Mynämäessä. Vuodet 1881 ja 1882 olivat pahimmat ”susivuodet”. Syyskuun 12. pnä 1881 Karjan Valtoilan 9-vuoden ikäinen paimenpoika tuli päivälliselle kotiin, mutta lähti sulkemaan veräjää. Sillä matkalla susi tavoitti pojan ja vei metsään. Pojan äiti haki tuvasta pyssyn ja ahdisti sutta, mutta pyssy ei lauennut. Susi söi pojan yläruumiin, alaruumis löydettiin pahoin raadeltuna. Tapahtumapaikka oli Kalkkiluhdan niitty Karjalan ja Mynämäen välillä.

Pahimmiksi susipitäjiksi mainittiin Nousiainen ja Mynämäki, Karjalan kappeli laskettiin Mynämäkeen kuuluvaksi.

Lienevätkö kaikki susien tuottamat tuhotyöt joutuneet sanomalehtien välityksellä yleisön tietoon?

Sanomalehtien uutiset susien aiheuttamista vahingoista herättivät lukijoissa huolestumista. Insinööri E. Qvist Hangosta lähetti 18.8.1881 lääninsihteeri N.Schyterille 200 markkaa, jonka eräät kaupunkilaiset ja kylpyvieraat olivat keränneet. Rahat oli käytettävä palkinnoksi sille metsästäjälle, joka 15.8.1881 jälkeen onnistuisi kaatamaan ensimmäisen suden.

Åbo Underrättelserin kirjeenvaihtaja, joku Mynämäen asukas, kirjoittaa 8.8.1880: ”Kun naapuripitäjissä on sattunut samanlaisia suden tuhoja, olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin susien pyytämiseksi. Olen asunut paikkakunnalla 22 vuotta, enkä ollut kuullut mitään jahtivoudin toimenpiteistä. Tämän virkavelvollisuuksiinhan susien ahdistaminen kuului. Huolimattomat virkamiehet oli komennettava täyttämään velvollisuutensa: antoihan jokainen talo yhden kapan jahtivoudin palkaksi.” Tällaiset lausunnot herättivät viranomaisten huomiota. Pohjanmaalta, Kuortaneelta, saapui 22.1.1882 Mynämäkeen kolme sudenmetsästäjää. Jo vähän aikaisemmin, vuoden vaihteessa 1882, oli kapteeni A.R. Thuring senaatin määräyksestä saapunut Mynämäkeen sotilaskomennuskunta mukanaan susia ahdistamaan.

Thuring asettui Kalelaan jatkamaan sudenpyyntiä. Hän asetti sotilaskomennuskuntia Kalelan lisäksi eräisiin Karjalan kyliin, samoin Nousiaisten Valpperiin. Thuring pyysi paikkakuntalaisia antamaan hänelle tietoja susien jäljistä. Hän kehotti paikkakuntalaisia asettamaan myös syöttejä ulos, ei kuitenkaan lähemmäksi kuin 300-400 metrin päähän rakennuksista.

Susien surmaamista lapsista on kerrottu Nousiaisista, Laitilasta, Kalannista ja kauempaakin, Paraisilta, Kakskerrasta, Nauvosta ja Karunasta. Suuren koirassuden ampui eräs Mynämäen isäntä yöllä 5.12.1884. Hän sai nahasta 20 mk. 1880-luku kaikiten on ollut ratkaiseva: sen jälkeen ei susien tihutöitä enää Mynämäestä mainita.