Sudet, nuo metsiemme suloiset pikku veitikat

Kauppalehti, Blogit, Vanhanaikaisia näkemyksiä, Juha Vahe, 25.10.2011:

Nousiaisten kh käsitteli maanantain kokouksessaan koululaisten vanhempien vaatimusta kunnan susikannan harventamisesta. TS:n nettisivuilla on aiheesta viime viikkoina esitetty kummallisia väitteitä.

Kun kirjoitin Maskun historian II osaa (ilmestyi 1991), perehdyin jossain mitassa Varsinais-Suomessa vuosien 1880 - 1881 aikana yli 20 lasta tappaneen suden / susien problematiikkaan ja tutustuin Jouko Teperin aihepiiristä kirjoittamaan kirjaan.

Vuonna 2005 Antti Lappalainen julkaisi kirjan, jonka mukaan vuosien 1710 ja 1881 välillä 175 ihmistä olisi joutunut susien surmaamaksi. Todellista lukua kyseisenä aikana Lappalainen pitää vielä olennaisesti suurempana. Kyseinen määrä, sen jakautuminen kahdelle vuosisadalle ja lähes koko Suomen alueelle antaa selvän kuvan siitä, ettei suden hyökkäys ihmistä vastaan ole mitenkään poikkeuksellista. Em. Teperin kirjassa on kaiken lisäksi kuvauksia myös siitä, miten runsaasti tapahtui hyökkäyksiä, jotka eivät johtaneet kuolemaan. Vastaavasti Lappalaisen tilastoissa on kaikenikäisiä ihmisiä, niin ettei voi sanoa suden hyökänneen vain lasten kimppuun. Vanhin uhreista oli 70-vuotias ja keski-ikäisiä on tilastoitu monta kymmentä.

Susisurmat keskittyivät erityisesti Itä-Suomeen ja erityisen paha paikka näyttää olleen Karjalan kannas. On ehkä niin, että kapealla alueella vesistö molemmilla puolilla susi joutui enemmän tekemisiin ihmisen kanssa ja tottui ihmiseen.

Turun Sanomien nettisivuilla ovat viime viikkoina monet pitäneet susiuhkaa naurettavana, koska viimeinen surma tapahtui Lappalaisen mukaan 1881. Kun susi surmasi yli 20 lasta Varsinais-Suomessa vuosina 1880 - 1881, sudet surmattiin ensin Lounais-Suomesta ja sitten laajemmalta alueelta sukupuuttoon, mikä selittää ihmistä vastaan kohdistuneitten hyökkäysten loppumisen.

Korostan vielä erästä asiaa. Vastoin ehkä yleistä luuloa 1700- ja 1800-lukujen tiedot ovat varsin luotettavia. Vastuulliset henkilöt, maaherrat, nimismiehet ja kirkkoherrat olivat jo tuohon aikaan pääosin jo varsin rationaalisia ihmisiä eivätkä pelkän taikauskon vallassa. Väestötilastointi aloitettiin 1700-luvulla Ruotsi-Suomessa ehkä ensimmäisenä maailmassa ja jokaisesta 1700- ja 1800-luvulla suden surmaamasta henkilöstä tiedetään uhrin nimi, kuolinpäivä, ikä, kotikylä ja kuolinsyy. Edelleenkin asiaa käsitelleet henkilöt Jouko Teperi, Antti Lappalainen ja jopa minäkin olemme totuuteen pyrkiviä tietokirjailijoita emmekä mitään satusetiä. Käsitys siitä, että suden uhka olisi mielikuvituksen tuotetta, on täysin väärä.

Linkit lähdekirjoihin

http://catalogue.nla.gov.au/Record/1685293

http://books.google.com/books?id=scymAwAACAAJ&dq=Antti+Lappalainen+Suden+j%C3%A4ljet&hl=fi&ei=FeajTrqICc3E4gSmyb3bBA&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CDAQ6AEwAA

Maailman susipopulaatio on laaja, geneettisesti runsas ja hyvin turvattu sukupuutolta. Pelkästään Venäjällä arvellaan olevan jopa 30.000 sutta. http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_grey_wolf_populations_by_country