Pohjois-Karjalan suuri susikesä - osa 1

Suomen Kuvalehti, Elina Karjalainen, 19.8.1961:

Alueella, joka alkaa Pyhäjärvestä - Kesälahden ja Tohmajärven rajoilta  - ja jatkuu Ilomantsin Mutalahteen, ihmiset pelkäävät tänä kesänä oikein todella.

Karja on pakko ajaa yöksi navettaan. Rajan pinnassa liikkuu susia, yksin, pareittain, laumoina. Pian on syksy, karja tuodaan lopullisesti sisään, ja rajan lapset aloittavat pitkät koulutaipaleensa.

Mitä tapahtuu silloin? Eläimet ovat nälkäisiä eivätkä pelkää etsiä saalistaan talojen pihamailtakaan.

Toimittaja Elina  Karjalainen, joka viime talvena Suomen Kuvalehden edustajana oli Ilomantsin karhun­kaadossa, on  nyt  ollut  Värtsilässä  seuraamassa susijahtia.

Toissa maanantaina toimitettiin suurhälytys, joka iltapäivään mennessä kokosi nelisenkymmentä miestä   Värtsilään susijahtiin. Mukana oli joensuulaisia metsämiehiä, poliisikomennuskunta, rajavartiostoa ja paikallisia    asukkaita, joukossa mm. kuuluisat ilveksenhiihtäjäveljekset Alpo ja Lauri Piirainen.

Metsästysretken tavallinen  hilpeä tunnelma puuttui, nyt oltiin totisella asialla. Muutamaa tuntia ennen miesten saapumista rajavartijat olivat   nähneet suuren suden hyppäävän pensaikosta lähellä sitä aluetta, missä se puolitoista vuorokautta aikaisemmin  oli raadellut lampaat.

Nyt oli tarkoituksena haravoida kahdentoista hehtaarin suuruinen alue siinä toivossa, että susi olisi käynyt ketjun sisään makuulle. Nuotta veti  kuitenkin tyhjän perän, sutta ei näkynyt, ei kuulunut.    

 

Miehet siirtyivät nyt Kenraalikylään, edelleen aivan rajan lähistöllä sijaitsevaan kylään, missä susi oli edellisenä yönä surmannut Myllerin talon pihahaasta vasikan. Ajo suoritettiin nyt 600 hehtaarin suuruisella alueella. Miehet seisoivat hiiskahtamatta passeissaan, ja ajomiehet kulkivat rataansa huutaen ja hoilaten. Ilta alkoi jo hämärtää, ja varjot loivat metsään outoja kummajaisia, vähäinenkin rasahdus sai miehet sävähtämään, ja pensaikosta esiin loikannut villiintynyt harmaankirjava kissa viritti saartajat ampumavalmiiksi. Erästä passipaikkaa kohti töytäisi metsän ryskyessä komea uroshirvi, joka pysähtyi viiden metrin päähän miehistä ja heilautti uhkaavasti päätään. Aavistiko se pedon läheisyyden ja pelkäsi, sillä  metsästä oli löydetty aikaisemmin suden raatelema hirvenruho?

Motti oli jälleen tyhjä! Väsyneet miehet kokoontuivat autojen luo tienvarteen ja sadattelivat ajon turhuutta.   Kesäkuukausina on susijahti miltei toivoton yritys. Jälkiä ei voi erottaa maasta muuta kuin harvoissa tapauksissa, ja    tiheä näreikkö suojaa petoa. Aikaisemmin Hulkikolassa  järjestetty jahti sai suden mottiin, mutta näreikköön lähetetyt luodit eivät surmanneet, ja peto kaikkosi. Koiria ei ajossa voida käyttää, sillä mukana olleiden arvelun   mukaan ei sellaista koiraa ole vielä syntynytkään, joka kelpaisi sudelle tasavertaiseksi taistelutoveriksi. Opetettu   koira lähtee kyllä suden perään ja käy kiinnikin, mutta sen jälkeen saa koiran omistaja useimmassa tapauksessa haukustaan takaisin vain karvatukon. Susi ei raivoissaan vain tapa, se repii. Ajomiehet ovat yrittäneet lippusiiman vetämistä rajana toimivaan Jänisjokeen estääkseen suden paon rajan yli, mutta siiman veto on tapahtunut sen verran myöhästyneenä, ettei se ole tuottanut tulosta.