Pohjois-Karjalan suuri susikesä - osa 2

Suomen Kuvalehti, Elina Karjalainen, 19.8.1961:

Ne tulevat rajan takaa

Jänisjoen takana, rajan toisella puolella on louhikkomäki, joka näyttää otolliselta susien pesimispaikalta. Näillä    paikoin onkin nähty  suden usein saapuvan yli rajan, mutta havainnon tehneet rajamiehet ovat olleet niin   kaukana, ettei eläintä ole voitu surmata.

Paikallisilla asukkailla ei ole aseitakaan mukana metsissä, sillä  aseenkanto on rajan läheisyydessä kiellettyä. Voidaan olettaa, että sudet pesivät rajantakaisilla salomailla  ja  karjaa etsiessään kulkeutuvat Suomen puolelle.  Rajaseudun väestö harjoittaa täällä pääelinkeinonaan karjankasvatusta, ja saalis on helposti saatavissa.

Joissakin tapauksissa, missä karjaa on raadeltu, on ollut havaittavissa surmaamisen tapahtuneen tottumattomammin kuin muulloin. Tällöin lienee susiemo pitänyt pojilleen oppitunnin saalistamisessa. 

Usein on  tavattu myös eläimistä  jälkiä, joista samoin kuin ruohossa tavattavista urista on voitu  päätellä kahden pedon käyneen uhrin kimppuun. Toinen on takertunut kurkkuun ja toinen takajalkoihin tai selkälihaksiin.

Yksissä tuumin ne ovat sitten tehneetkin selvän saaliistaan. Koska jälkiä ei kesällä näy, on vaikeaa päätellä onko petoja yleensä ollut yksi vai monta, mutta yhden yön aikana tapahtuneet suurtuhot antavat aiheen olettaa,  että liikkeellä on ollut useampia petoja.

Rajaseudulla sanotaan, että pedot menevät sulattelemaan ruokaansa rajan taakse, koska siellä ei todennäköisesti paikoitellen ole asumuksia eikä karjaa. Myös eri paikkakunnilla tapahtuneiden vahinkojen epätasaisuus antaa aiheen tähän olettamukseen.

Pedot  kiertävät rajantakaisia asutusalueita ja valitsevat silloin makuu- ja lepopaikoikseen mahdollisesti rajan tällä puolella sijaitsevat  suuret  salot, missä niiden rauha on häiriintymätön.