Pohjois-Karjalan suuri susikesä - osa 3

Suomen Kuvalehti, Elina Karjalainen, 19.8.1961:

Sudet   liikkuivat  jo  alkukesällä

Aikaisempina kesinä ovat sudet ilmaantuneet ihmisasumusten läheisyyteen saalistamaan vasta elo-syyskuun aikana. Tänä kesänä tapahtuivat kuitenkin ensimmäiset susivahingot jo kesäkuussa. Syytä tähän ilmiöön on vaikea löytää, mutta se tuntuu herättävän paikallisissa asukkaissa suurta huolta.

Aikaisemmin on karjaa voitu  alkukesän aikana laiduntaa rauhassa tuhoja pelkäämättä, nyt on jouduttu jo kesän keskivaiheilla kuljettamaan eläimiä yöksi suojaan ja kantamaan niille ruokaa navettaan, mikä merkitsee suurta työnlisää karjatilojen asukkaille.

Ajossa mukana olleiden metsämiesten kertoman mukaan on vahinkojen suuruuteen osaltaan syynä lehmien "arkkityhmyys". Kun lehmä havaitsee suden, alkaa se uhkailla häiritsijäänsä puskien ja takajalkojaan ilmaan heitellen samaan tapaan kuin se ahdistaa kylän laitumelle eksyneitä koiria.

Se ei tajua, että ainoa pelastumisen mahdollisuus olisi nopea meno yli aitojen kotipihaan. Vasta silloin, kun peto on käynyt kiinni, se tajuaa vaaran ja  alkaa tuskaisasti huutaa.

Mikäli asukkaat tulevat ottamaan selvää huudon syystä, on pelastuminen jo myöhäistä. Eivätkä aseettomat ihmiset ole halukkaita lähtemäänkään ulos silloin, kun pedot riehuvat pihan lähistöllä.

 

Maanviljelijät, joiden karjassa peto on käynyt, saavat äskettäin voimaan astuneen lain mukaan korvauksen tuhotun eläimen  elopainosta. Surmatun eläimen lihaa ei voida millään tavoin käyttää, vaan eläimet on  haudattava. Korvausten suoritusta joudutaan odottelemaan, ja  sinä aikana kertyvät vahingot jo paljon lihasta maksettua korvausta suuremmiksi.  Samoin tapahtuu, jos eläin on kantava. Lisäksi kuluu uuden eläimen  etsimisessä ja hankinnassa  aikaa. On siis täysin ymmärrettävää, etteivät karjanomistajat rajan lähistöllä nuku  öitään rauhallisin mielin, vaikka tietävätkin saavansa korvauksen. Petoeläinvahinkojen korvaukset olisi pikaisesti tarkistettava.

Tähän kantaan yhtyy myös lääninsihteeri Veikko Saraste, joka lääninhallituksen puolesta on ollut mukana  rajan susijahdeissa. Hänen laatimansa tilasto tämän kesän susivahingoista puhuu omaa synkkää kieltään. Eläimiä erittelemättä ovat vahingot eri pitäjien kohdalla seuraavat: Kitee 60, Värtsilä 16, Rääkkylä 9, joista kolme mahdollisesti ilveksen tappamia, Tohmajärvi 4. Yhteensä siis 89 eläintä.

 

Kuvateksti:

”Maanviljelijä Aimo Myllerin kenraalikylässä sijaitsevan kotitilan vasikkahaasta, mistä taloon on matkaa n. 100  metriä, vei susi elokuun seitsemännen päivän vastaisena yönä neljänkymmenenviiden kilon painoisen vasikan.  Vasen takareisi oli revitty irti, ja peto oli laahannut saalistaan n. 50 metrin matkan jyrkkää rinnettä alas.”