Pohjois-Karjalan suuri susikesä - osa 5

Suomen Kuvalehti, Elina Karjalainen, 19.8.1961:

1920- ja 1930-luvuilla kuviteltiin  yleisesti,  että sudet on kerta kaikkiaan ikuisiksi ajoiksi hävitetty Etelä­ Suomesta.  Noihin aikoihin olivatkin susien vierailut maamme eteläosien asutuilla seuduilla niin harvinaisia, että jokainen  yksittäisistapaus herätti laajaa huomiota.

Sotavuodet toivat tullessaan merkillisen muutoksen: susia alkoi jälleen esiintyä etenkin Kaakkois- ja Itä-Suomessa. Talvisin yksi  ja toinen hukka ulotti retkensä aina Pohjanlahden rannikolle saakka. Tilanne on jatkunut tällaisena näihin asti - vieläpä viime vuosina aika ajoin pahentuen. 

Varsinkin Kiteen kunta on tullut kuuluisaksi susituhoistaan, mutta myös Kuusamossa, Ilomantsissa, Rääkkylässä ja Tohmajärvellä on jouduttu kokemaan raskaita tappioita susien raadellessa joukoittain kotieläimiä.

Kuluvan laiduntamiskauden alkupuoliskolla ovat sudet surmanneet tai raadelleet lehtitietojen mukaan jo ainakin 100, lammasta, lehmää ja sikaa mainituissa pitäjissä.

Vielä vajaat sata vuotta sitten vallitsi koko maassa yhtä uhanalainen tai vielä pahempi tilanne kuin mainituissa itäisissä rajapitäjissä. Niinpä pedot - pääasiallisesti sudet – surmasivat vuosina 1858 - 62 virallisen tilastomme mukaan kaikkiaan 2 865 hevosta, 10 849 nautaa, 25 974 lammasta, 3 510 sikaa ja 3 221 poroa eli siis 9 284 kotieläintä keskimäärin vuodessa!

Meidän nykyajan ihmisten on vaikeata edes kuvitella, mitä tällaiset suurtuhot merkitsivät silloisille pienkarjoille ja luontaistaloudelle. - Susien tavaton runsaus ilmenee paljon puhuvana myös vanhoista kaatotilastoista. 1850-luvun aikoihin surmattiin maassamme vuosittain keskimäärin peräti 665 hukkaa!

 

Aseiden yleistyessä ja niiden laadun parantuessa onnistuttiin susikantoja kuitenkin ratkaisevasti harventamaan niin, että jo 1870- luvulla vuotuinen susisaalis painui alle 200 :n. Kymmenen vuotta myöhemmin painui vuotuinen kaatoluku alle 100:n, ja 1890-luvulla saavutettiin 10-12 suden vuotuinen taso, joka on säilynyt suurin piirtein sellaisenaan viime vuosiin asti.

Onneksi eivät sudet sentään ole aiheuttaneet viime vuosina ihmishenkien menetyksiä kuten vielä pari miespolvea sitten. Harva tiennee, että niinkin myöhään kuin talvella 1881-82 sudet surmasivat Turun seuduilla yhteensä 22 lasta! Tästä surmatalvesta kertoo järkyttävää kieltään muuan sen aikuinen - jo miltei unohdettu muistokirjoitus, jota oheiset kuvamme esittävät. Susi vei tuona ankarana talvena mm. Karjalan T.l. Kalelan kylästä Heikkilän pikku tytön, jonka jäännöksiä löytyi myöhemmin Karjalan ja Mynämäen pitäjien rajamailta, vanhan kirkkopolun varrella olevalta Jalkakalliolta. Maanviljelijä Linden hakkasi löytöpaikalle koruttoman merkinnän »† V 1881 L». - Vanhukset muistavat vielä kertoa, että susi sieppasi samana talvena ja samassa kylässä Holman torpan pihasta lasten parhaillaan leikkiessä ulkona Holman Jussin, joka oli silloin pieni pojan tenava. Lapset karkasivat säikähtäneinä tupaan huutaen: ”Nyt hukka vei Jussin”! Vanhemmat riensivät apuun tavaten suden yrittämässä parhaillaan päästä saaliineen piha-aitauksen yli. Poika pelastui, sillä susi ei ollut ehtinyt häntä vielä pahemmin purra, mutta peto pääsi pakenemaan. Jussi Holma kuoli vanhana miehenä muutama vuosi sitten. - Teksti ja kuva:

Kalevi Raitasuo.