Susien aiheuttamat kuolemantapaukset Italian Lombardiassa ja itäisessä Piedmontessa 1700-luvulla

 

Aldo Oriani1 ja Mario Comincini2

 

Santa Margherita Ligure, 30. syyskuuta - 2. lokakuuta 2002

 

 

 

1)      Italian Luonnontieteiden yhdistys, Historian ja luonnon tutkimuskeskus, Milano

 

2)      Abbiategrasson historiantutkimuksen yhdistys

 

 

 

Alkuperäinen teksti: http//www.storiadellafauna.it/scaffale/testi/oriani/oria_comi.htm

 

 

 

 

 

Kun tutkii Po-joen laakson paikallishistoriaa, huomaa suden olevan läsnä melkein katkoksetta. Tämän näkee susien ja ihmisten kuolemaan johtavista ja yleensä aggressiivisista kohtaamisista, historian arkistotiedoista, kuvamateriaalista ja uskonnollisista rituaaleista, jotka vähän väliä viittaavat suteen. Juuri tämä jatkuva suden varjoon törmääminen arkistoaineistoa tutkiessa sai meidät kymmenen vuotta sitten pohtimaan, kuinka lukuisat dokumentoidut ihmissyöntitapaukset ovat sovitettavissa yhteen niiden ”hyväntekijäteorioiden” kanssa, joilla eräät nykyiset luonnontutkijat pyrkivät vakuuttelemaan suden vaarattomuutta ihmisille. Siitä alkoi työläs tutkimusjakso, joka on pitänyt meitä otteessaan muutamia vuosia (1).

 

 

 

Tässä esittämämme aineisto, joka käsittelee susien aiheuttamia kuolemantapauksia 1700- luvulla, perustuu tähän historiallis-luonnontieteelliseen työhön, jonka aineisto alkaa 1400- luvusta päättyen 1800-luvulle ja koskee alueellisesti Lombardiaa, itäistä Piedmontea ja Italian Sveitsiä.

 

 

 

Heti aluksi on paikallaan korostaa sitä, että susien aiheuttamat kuolemantapaukset johtuvat kahdesta hyvin erilaisesta tapahtumatyypistä, jotka ovat lähes poikkeuksetta tunnistettavissa arkistolähteistä. Niistä ensimmäinen, esiintymiseltään systemaattisempi, on ravinnon hankintaan tähtäävä saalistuskäyttäytyminen. Toinen on ajoittain toistuva ja johtuu taudinaiheuttajasta, joka käyttää raivokkaaseen tilaan saattamaansa sutta kuolemaan johtavan levittäytymisensä välineenä.

 

 

 

Tuon ajan lääkintähenkilöstö ja maalaisväestökin erottivat hyvin nämä kaksi eri aggression lajia toisistaan. Tämän huomioon ottaen on vieläkin hätkähdyttävämpää, – tietäen, kuinka arvaamattomia susien hyökkäysten syyt voivat olla ja ottaen huomioon ihmisten käytön ravintona - miten nykyiset luonnontutkijat voivat väittää kaikkien hyökkäysten johtuvan raivotaudista.

 

 

 

Dokumenttien tiedot susien käyttäytymisestä ja muista tapauksiin liittyneistä asioista auttavat melkoisella tarkkuudella ymmärtämään kunkin hyökkäyksen luonteen, samalla kun tapahtumien kerrottu kulku ja niiden nopea ajallinen dynamiikka antavat mahdollisuuden havaita mainittujen kahden hyökkäystyypin eroavaisuudet.

 

 

 

Kahdeksannellatoista vuosisadalla susien havaittiin aiheuttaneen Lombardiassa ja Itä- Piedmontessa noin yhdeksänkymmentä kuolemantapausta joko suoranaisesti (saalistustarkoituksessa) tai epäsuorasti (raivotautia levittämällä).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Lombardian ja Itä - Piedmonten asukkaiden susiin liittyvien kuolemien alueellinen esiintyminen 1700- luvulla. Raivotautiesiintymät on merkitty mustalla ja ihmissyöntitapaukset vaaleanharmaalla.

 

 

 

 

 

 

Susien ihmissyönnistä johtuneet kuolemantapaukset 1700- luvulla

 

 

 

Kautta 1700- luvun jatkuu pitkä sarja ihmissyöjäsusista johtuvia välikohtauksia, jollaiset jo aikaisempina vuosisatoina olivat jättäneet veriset jälkensä Lombardiaan ja itäiseen Piedmonteen.

 

 

 

Uhrit olivat lähes poikkeuksetta nuoria paimenpoikia; tapahtumapaikkana on yleensä niitty, koska tapauksia ei juuri koskaan ollut tiheästi asutuilla alueilla. Ne sattuivat aina kesäaikaan, jolloin karja pääsee laitumelle ja susien on löydettävä ruokaa keväällä syntyneille poikueilleen.

 

 

 

Hyökkäys suuntautui kaulaan tai päähän ja uhri raahattiin välittömästi suojaisempaan paikkaan; kolmannen osapuolen väliintulo tässä vaiheessa, olipa kyseessä aikuinen ihminen tai nautaeläin, aiheutti uhrin hylkäämisen. Mikäli tämä ei ollut saanut erityisen vakavia vammoja, hän yleensä toipui saamatta raivotaudille tyypillisiä oireita.

 

 

 

Seudun ensimmäinen nuoreen paimeneen kohdistunut hyökkäys lienee yleensä vain sattumaa kun ottaa huomioon, että suden saalistuksen tavanomaisena pääkohteena ovat kotieläimet. Palkitseva kokemus helposta saaliista voi kuitenkin nopeasti juurtua pedon mieleen ja tulla tavaksi.  Susi on hyvin sosiaalinen eläin ja voi siirtää tämän tiedon laumansa muille jäsenille, jolloin ihmisten syöntitapaukset eivät useimmiten jää erillisiksi vaan toistuvat samalla seudulla vuosikausiakin, kunnes kyseiset sudet on eliminoitu.

 

 

 

Ihmissyönti ei varmastikaan ole tavallista sudelle mutta sitä voi yhä tapahtua, vaikka tietyt nykyiset luonnontutkijat (toisin kuin tähän todellisuuteen hyvin tutustuneet 1800- luvun tutkijat), ilmeisesti yrittäen saada oikeutusta suden olemassaololle jossakin, vierittävät syyn vesikauhuisille yksilöille. Tässä yhteydessä on kiintoisaa tarkastella lyhyesti dokumenttia, joka on päivätty 23. huhtikuuta 1463 ja joka kehottaa ryhtymään sudenpyyntiin todistaen ”…Comon kunnan talousneuvostolle, miten sudet ovat olleet väkivaltaisia sekä ryöstelleet ja kuluneen vuoden aikana tappaneet useita ihmisiä…” ja jatkaa, että ”…ryöstelevä susi, joka ei elä luonnolleen kuuluvalla tavalla, syö kristittyjä ihmisiä…” (2).

 

 

 

Kronikat todistavat, että Varesottossa raadeltiin pahoin 16 ihmistä vuonna 1704, eikä susia saatu torjuttua käynnistetyistä jahdeista huolimatta (3).  Seurakunnan arkistoista on löydettävissä varmennus; syyskuun 17 päivänä Gorla Maggioressa kuoli kuusivuotias lapsi suden puremiin (4).

 

 

 

Seuraavan vuoden maaliskuun viimeisenä päivänä Viggiùssa susi söi 9-vuotiaan Anna Marian, Giovanni Battistan tyttären, lähellä Aglion maatilaa, jossa hän oli elänyt (5). Tapaus ei jäänyt ainoaksi; elokuun 28. päivänä susi tappoi 65- vuotiaan Maria Campascinan kesken maatöiden (6) ja syyskuun 9. päivänä löytyi seitsenvuotiaan Annunciata Maria Almasion osittain syöty ruumis Rebaù- joesta Gorla Maggioressa(7).

 

 

 

Luultavasti susisurmat jatkuivat. Kuten aikakirjat (8) kertovat, 34 muuta ihmistä menetti henkensä susille Varesottossa vuonna 1728, mutta tähän mennessä emme ole saaneet arkistoista vahvistusta niille.

 

 

 

Muutamaa vuotta myöhemmin Novaresessa kesäkuussa 1728 susi levitti kauhua Ghemmen ja Oleggion välillä asuneisiin maanviljelijöihin siinä määrin, että ”…lähes joka päivä saa kuulla paikasta jos toisestakin nuorista ihmisistä, jotka nämä raivoisat pedot ovat joko vammauttaneet tai tappaneet.” Ratsuväkiosasto lähetettiin Novarasta tappamaan pedot, jotka kuitenkin saivat raadeltua kahdeksanvuotiaan tytön Ghemmessä, samoin kuin erään vastasyntyneen lapsen jonka vanhempien oli pakko paeta paikalta ja vielä haavoitettua muutamia muita ihmisiä. Kuukauden aikana laskettiin tapahtuneen kuusitoista susien hyökkäystä ja heinäkuun alkupuolella saapui Milanosta Caccen kapteeni joka varusti pienen armeijan petoja hävittämään: 350 miestä aseinaan hangot ja viikatteet, 100 muuta miestä ja 150 miestä aseinaan kiväärit ja viikatteet (9).

 

 

 

Biellesen alueella ei vuodesta 1691 alkaen tietojemme mukaan ollut muistiin merkittyjä tapauksia susien käymisestä lasten kimppuun, kunnes sitten syyskuussa 1729 cavagliàlaisen yhdeksänvuotiaan Bartolomeo Perazzone di Zimonen pää ja käsivarsi löydettiin paikalta, jossa susi oli käynyt hänen kimppuunsa pojan ollessa käymässä laitumella olleen karjan luona (10). Tätä tapausta seurasi sarja uusia surmia, joita koskevat dokumentit löytyvät kuuden eri seurakunnan kirkonkirjoista ja niiden kertomukset ovat samanlaisia kuin sataa vuotta aiemmin muistiinmerkityt Belliesessä tapahtuneet 31 nuoren ihmisen tapot seitsemänä kesänä vuosina 1629 – 1635.

 

 

 

Vaara oli tuotu esille jo 1727 julkaistuissa Bennan, Verronen, Massazzan ja Candelon neuvostojen anomuksessa Savoijin herttualle saada ”tarttua aseisiin”, koska ”…jo jonkun aikaa täällä ovat sudet ja ketut näyttäytyneet tullen ja mennen alinomaa suurin joukoin sekä aiheuttaen usein suurta vahinkoa…. pahimpien ollessa edellä mainittujen susien tekemiä jotka usein hyökkäilevät tappaen nautaeläimiä ja aiheuttaen myös ihmisille suurta pelkoa…”(11).

 

 

 

Ei voida tietää, oliko tämä maanvaiva jollakin tavalla yhteydessä siihen edellisvuotiseen, joka jätti veriset jälkensä Novareseen, saati Cavagliàn tapauksiin. Kaikesta päätellen se jäi vuonna 1729 erilliseksi tapahtumasarjaksi. Kuitenkin seuraavan kesäkuun 25.päivänä jälleen Cavagliàssa susi tappoi 12- vuotiaan Giovanni Battista Giarettin, joka oli katsomassa laiduntavaa karjaansa (12). Tällä kertaa tapaus ei jäänyt ainoaksi, vaan heinäkuun 17. päivänä susi tappoi kymmenvuotiaan Giuseppe Cabrion (13). Muutaman päivän mentyä, seuraavan kuukauden 10. päivänä ja jälleen Cavagliàssa, kaksivuotiaan Caterina Cabrion kimppuun käytiin ja hänet syötiin osittain (14). Edelleen Cavagliàssa käytiin seuraavana vuonna kahdeksanvuotiaan Margherita Garronen kimppuun hänen kotinsa vierellä olleella viinitarhalla. Kun ruumis löydettiin, suden havaittiin syöneen hänen sisälmyksensä (15).  Murhenäytelmä sai vieläkin suuremmat mittasuhteet vuoden1732 keväällä ja kesällä, jolloin Verronen, Cavagliàn, Salussolan, Zimonen ja Bennan seurakunnat joutuivat kirjaamaan kahdeksan muuta susien aiheuttamaa nuoren ihmisen surmaa. Edelleen Cavagliàssa maaliskuun 27. päivänä susi kävi nelivuotiaan Domenica Maria Roddan kimppuun tämän kotia lähellä olleessa viinitarhassa. Hän kuoli kasvoihin ja vartaloon saamiinsa vammoihin (16). Seuraavan kuun 30. päivänä 6- vuotias Margherita Noé raadeltiin Sussolassa (17). Huhtikuun 14. päivänä Anna Maria Ferrero od Roppolo saatettiin hautaansa suden tappamana (18). Bennassa sudet vammauttivat huhtikuun 27.päivänä nelitoistavuotiasta Maria Borri Piombinin (19).

 

 

 

Zimonessa pääsiäislauantaina kolmetoistavuotias Domenica Pozzo kuoli lähellä kotiaan suden raatelemana (20). Heinäkuun 11. päivänä kaksitoistavuotias Anna Caterina Barbero Salussolasta syötiin (21). Verronessa merkittiin kahden muun nuoren saaneen surmansa susien hampaissa (22).

 

 

 

Seuraavina neljänä vuonna ei yhtään uutta tapausta tutkimustemme mukaan ilmennyt, mutta vuoden 1736 lokakuun viimeisenä päivänä Mazzassa kahdeksanvuotias Maria Francesca Baijs joutui suden hyökkäyksen kohteeksi ollessaan muiden lasten kanssa poimimassa vihanneksia kotinsa takapihalla. Uhri hampaissaan susi juoksi Vagliognana tunnettuun metsään. Siellä sen pysäyttivät Giuseppe Bardone ja hänen poikansa Carlo, jotka olivat keräämässä luutatarpeita. Nämä kaksi miestä kävivät suden kimppuun hangot aseinaan pakottaen suden luopumaan tytöstä joka kuitenkin tuolloin jo oli kuollut kaulaan saamiinsa syviin haavoihin (23).

 

 

 

Vuoden 1737 heinäkuun viidentenä Bennaan ilmestynyt susi tappoi 11- vuotiaan Caterina Messeranon, joka oli kaitsemassa karjaa metsässä (24). Syyskuun neljäntenä tuli sitten Massazzassa kaksitoistavuotiaan Angela Maria Badonen vuoro, kun hän oli katsomassa karjansa vointia lähellä Cascina Roncoa, ja hänen ruumiinsa löydettiin seuraavana päivänä täysin syötynä Vallepitolasta. Vähäset jäännökset, pää ja muutama luu haudattiin seuraavana 7. päivänä (25).  Salussolassa syyskuun 10. päivänä löydettiin 12- vuotiaan Maria Azeglion syöty ruumis (26). Talvikausi meni ilman uhreja, mutta niitä tuli taas kesällä 1738, kun sudet raatelivat hengiltä kesäkuun 29. päivänä neljätoistavuotiaan Maria Lozian (14) ja sama kohtalo tuli elokuun 26. päivänä kaksitoistavuotiaan Margherita Craccon osaksi (12).

 

 

 

Tälläkin kertaa raatelut loppuivat yhtä äkisti kuin alkoivatkin ja toistuivat jälleen vasta noin 70 vuoden kuluttua Castelletto Cervossa. Biellesessä vuosien 1729 ja 1738 esille pulpahtanut susien ihmissyöntitaipumus maksoi 19 nuoren ihmisen, 14 tytön ja 5 pojan hengen, joista 17 tapauksessa tiedetään heidän ikänsä kuolinhetkellä; tytöt olivat 2-14- vuotiaita ja pojat 9 – 12- vuotiaita.

 

 

 

Viimeinen ihmissyöntisarja 1700- luvulla tapahtui aivan nykyisen Milanon laitamilla. Tämä tapahtuma (29) nostatti huomattavaa kiihtymystä ja siihen osallistuivat Pietro Verri, Beccaria ja lopulta Spallanzani, jotka ostivat täytetyn ihmissyöjäsuden Pavian Luonnonhistorialliselle museolle.

 

 

 

Tragedian alku oli seuraava: heinäkuun neljännen päivän iltana vuonna 1792 kymmenvuotias Giuseppe Antonio Gaudenzio oli palasi kotiinsa Cusagoon ilman lehmää, jota hän oli ollut pitämässä metsässä laitumella. Hänen isänsä lähetti pojan takaisin sitä etsimään, mutta tämä ei palannut seuraavaan aamuun mennessä. Isä löysi metsän haravoituaan lehmänsä, mutta ei jälkeäkään pojastaan. Vain muutaman päivän päästä löydettiin pikkupojan verisiä vaatteita ja muutamia jäännöksiä. Muutaman päivän kuluttua heinäkuun kahdeksantena Limbiatessa susi kävi kahdeksanvuotiaan Carlo Ocan kurkkuun tämän ollessa muutamien muiden lasten kanssa paimenessa ja raahasi pojan metsään; ruumis löydettiin pian osittain syötynä. Cascina Pobbian ja Corbettan välisellä tiellä susi loikkasi saman kuukauden kymmenentenä pensasaidasta ja raahasi pois kuusivuotiaan Giuseppa Saracchin, joka kulki tietä sisarensa kanssa. Hänen vähäiset jäänteensä löydettiin vajaan kilometrin päästä hyökkäyspaikalta olleesta viinitarhasta. Ihmisten pelko alkoi kasvaa ja viranomaiset lupasivat kaadetusta sudesta 50 sekiiniä, mikä pian korotettiin 150 sekiiniin ja milanolaiset aateliset Borromeo, Litta, Crivelli, Castiglioli ja muut lupasivat vielä lisää rahaa tämän sudet tappajalle, mutta turhaan. Surmatyöt jatkuivat ja päätettiin kutsua apuun muutamia kokeneita metsästäjiä Valsassinasta.

 

 Elokuun neljäntenä Senagossa susi hyökkäsi kahdeksanvuotiaan Antonia Maria Berettan kimppuun tämän ollessa muiden lasten kanssa paimenessa ja alkoi raahata tätä kohti metsää. Läsnä olleiden aikuisten puuttuminen asiaan sai pedon luopumaan saaliistaan, mutta tyttö kuoli pian vaikeisiin kaulavammoihinsa. Seuraavan kuun kolmantena päivänä Assianossa, joka on osa nykyistä Milanoa, susi tarttui 13- vuotiasta Domenico Cattaneota kurkusta tämän ollessa muiden kanssa paimenessa vieden pojan mukanaan. Vähäiset kalutut jäännökset löydettiin muutaman päivän perästä Cazzaraten metsästä. Seuraavana päivänä Arlunossa tarttui susi vyötäisiltä kymmenvuotiaaseen Giovanna Sadaan tämän ollessa paimenessa muiden lasten kanssa, raahaten häntä mukanaan jonkun matkaa. Sitten peto hänet pudotti ja alkoi syödä kurkun kohdalta.

 

Elokuun seitsemäntenä kansalliskaarti tarjoutui antamaan kiväärejä ja pistimiä ihmisille tämän suden tappamiseksi. Elokuun yhdennentoista aamuna peto oli taas Milanossa San Siron alueella, jossa se yllätti joukon nuoria yrttejä poimimassa tarttuen kaksitoistavuotiasta Regina Moscaa kurkusta. Tytön huutojen hälyttämänä joukko ihmisiä juoksi paikalle ajaen suden tiehensä ja pakottaen sen pudottamaan jo kuolleen tytön. Saman päivän iltana susi hyökkäsi Boldinascossa kaksitoistavuotiaan Dionigi Giussanon kimppuun alkaen raahata tätä, mutta paikalle syöksyneet aikuiset ajoivat tiehensä suden joka pudotti elossa olevan mutta pahoin vammautuneen pojan otteestaan. 

 

Neljäntenätoista päivänä Valsassinan metsästäjät päättivät palata vuoriston koteihinsa havaittuaan työnsä turhaksi. Samaan aikaan monet kansalaiset esittelivät keksimiään nerokkaita ja joskus outojakin pyyntitapoja pedon kiinnisaamiseksi. Elokuun 16. päivän iltana Caterina Zerbi joutui paimenessa Groana di Barlassinassa ollessaan suden hyökkäyksen kohteeksi ja välittömästi tämän jälkeen myös kolmetoistavuotias Anna Maria Borghi, jota susi alkoi raahata kurkusta; talonpoikien väliintulo ajoi suden tiehensä, mutta tyttö oli jo kuollut. Seuraavana 21. päivänä kolmetoistavuotias Giuseppa Re, joka muiden tyttöjen mukana oli kokoamassa polttopuita Bareggion Chiappa Grande- metsässä, joutui suden uhriksi ja hänen osittain syöty ruumiinsa löytyi parinsadan metrin päästä paikalta. Seuraavana päivänä aikaisin iltapäivällä susi koppasi suuhunsa pähkinäpuun alla istuneen Maria Antonia Rimoldin monien ihmisten silmien alla Mazzossa. Heidän väliintulonsa sai suden jättämään uhrinsa parinsadan metrin päähän, mutta hän kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa. Lainaten kylän luona syyskuun toisena päivänä neljätoistavuotias Gerolamo Boscone, joka oli paimenessa muiden poikien kanssa, sai suden kimppuunsa, mutta onnistui pääsemään sen otteesta. Silloin susi tarttui hänen kaksoissisartaan Giovannaa kurkusta. Peloton poika meni heti väliin ja hänen sisarensa selvisi hengissä, joskin haavoittuneena tästä onnettomuudesta. Tapahtumasarja loppui 18. syyskuuta, kun susi, joka arveltiin syylliseksi tappoihin, putosi Milanon Vercellinan portilla sudenkuoppaan ja otettiin hengiltä.

 

 

 

Tähän loppuu ikävä tarina ihmissyöjäsusista 1700 – luvulla, mutta ongelma ei suinkaan siihen loppunut. 1800- luvun ensimmäisellä neljänneksellä uudet susien hyökkäyssarjat jättivät veriset jälkensä Lombardian ja Itä-Piedmonten maaseudulle.

 

 

 

 

 

 

 

Susien raivotaudin aiheuttamat kuolemantapaukset 1700- luvulla

 

 

 

1700- luvulta peräisin olevat asiakirjat osoittavat että raivotautiset sudet kävivät ainakin 52 ihmisen kimppuun taudin 11 puhkeamisjakson aikana. Kuolleitten määrä ei aina ole täysin todennettavissa, koska menehtymiset tapahtuivat myöhemmin kuin hyökkäykset ja lisäksi sairaaloissa, jotka olivat hyökkäyspaikkakuntien ulkopuolella. Kuitenkaan kuolleiden määrän ei pitäisi olla pienempi kuin haavoittuneiden, koska tuolloin ei ollut olemassa käypää hoitokeinoa vesikauhua vastaan.

 

 

 

Vesikauhuisen suden tultua asutuksen piiriin ja purressa kaikkea vastaan osunutta siitä tuli kuolettava levittäjä tälle kauhealle taudille, johon seuraavina viikkoina menehtyi lukuisia ihmisiä, myös aikuisia. Tietystikään näissä tapauksissa ei voida sanoa pedon noudattaneen saalistustekniikoitaan; se puri vain aina kun voi, mitä tahansa vain pystyi, eikä yrittänyt raahata uhria minnekään tai paloitella sitä kuten saalistaan. Tämän käyttäytymisen ja aggression luonteesta johtuen otettiin raivotautisten susien varalta nopeasti käyttöön torjuntamenetelmiä, joita ihmisiä syöviä susia vastaan ei katsottu tarvittavan käyttää. Taudin torjunta olikin puuttuvan lääkinnän takia ainut mahdollinen toimenpide, sillä pureman saaneita hoidettiin yleensä vain hyödyttömillä kokeellisilla menetelmillä joilla yritettiin hidastaa taudin etenemistä ennen sen hirvittävää loppua.

 

 

 

1700- luvulla raivotaudin vakavimmat seuraukset merkittiin aikakirjoihin Milanon lähilaaksoissa. Ensimmäinen niistä tapahtui Socinassa, jossa vesikauhuinen susi ilmestyi Oglion metsästä Tinazzossa 29. huhtikuuta 1711 ja puri yli sataa kotieläintä rynnätessään läpi Belvederen San Linon ja San Giovanni a Longen peltojen; kaikki nämä eläimet kuolivat 40 vuorokauden aikana ja ne piti haudata. Roncan paikkakunnalla susi kävi lammaslauman kimppuun. Kaksi paimenta sai sen hengiltä hangoillaan seivästämällä, mutta kuolivat itse taistelussa saamiinsa puremiin (30).

 

 

 

Noin 50 vuoden kuluttua alkoi toinen vielä ikävämpiin seurauksiin johtanut tapahtumasarja Orio Littan seudulla marraskuun 21 päivän iltana 1765 (31), kun naarassusi, joka tuli Addaa ympäröivistä metsistä, puri Paolo Angiolo Pozzonen omistamaa koiraa ja kun isäntä meni väliin, hän sai puremia käteensä ja käsivarteensa. Sitten eläin tuli Valisellan alueelle ja puri Valentino Follia käteen. Tultuaan Cascina de Strozziin se kävi Bernardo Paganon kimppuun repien hänen kasvojaan, korvaansa ja reittään. Kulkiessaan halki Rattin alueen se hyökkäsi Innocente Bossin kimppuun purren tämän päähän, kasvoihin ja käteen 10 haavaa. Keskipäivän aikaan se kävi hevosen kimppuun ja ajurin häädettyä pedon matkoihinsa se sitten suuntasi kulkunsa Corte Sant´Andreaan, jossa haavoitti kolmea miestä ja kahta naista. Sitten se kävi Ospedalettoon matkalla olleen kymmenvaunuisen saattueen kimppuun purren kahta hevosta ja kahta miestä. Mezzanassa se kävi muutamien kalastajien kimppuun purren vain erään miehen vaatteita ja sen jälkeen se tapasi tiellä Orion torille muiden naisten mukana matkalla olleen Maria Maddalena Maronin kaataen tämän ja purren päähän haavoja. Tultuaan Carlo Rossin talon luo se kaatoi talon omistajan maahan ja puri päätä ja kasvoja. Rossi kuitenkin väänsi suden alleen tukehduttaakseen sen ja onnistuikin tappamaan eläimen veljenpoikansa Lorenzon avulla. Lähes kaikki purruiksi tulleet olivat kuolemanvaarassa ja heidät vietiin heti Lodin sairaalaan. Naarassuden raato avattiin lääketieteellisiä tutkimuksia varten ennen polttamattoman kalkin kanssa neljän sylen syvyyteen hautaamista ja patologi lähetti raadonavauspöytäkirjan Milanoon. Toisessa lähettämässään viestissä hän lisäsi: ”…kun tarkastelee huolellisesti tämän tappajapedon töitä ennen kuin se sai surmansa, kaikki viittaa sen sairastuneen raivotautiin….meidän maassamme ei ole tavallista, että susi, joka ei ole vesikauhuinen tai epätoivoisen nälkäinen, hyökkäisi ihmisten kimppuun…” Samaan aikaan annettiin käsky tappaa ja haudata kaikki tämän suden kanssa mihin tahansa kosketukseen joutuneet koirat sekä myös kenneleistään tapahtuma-aikaan irrallaan olleet koirat. Kolmen pureman saaneen hevosen omistajia kehotettiin joko lopettamaan eläimet tai polttamaan niiden haavat umpeen ja joka tapauksessa käskettiin lopettamaan ne heti raivotaudin oireiden ilmaannuttua. Kuudestatoista pureman saaneesta ihmisestä ainakin 14 menehtyi tautiin.

 

 

 

Todennäköisesti tartunta levisi alueen muihinkin eläimiin, sillä joulukuun 24. päivänä 1765 toinen vesikauhuinen susi puri muutamia ihmisiä Cassano d´Addassa (32) ja kulkiessaan Cascina Rancatan läpi se puri nuorta poikaa ja useita maatilojen koiria. Saavuttuaan samana iltana Dossoon se hyökkäsi kiinni Vittore Cariboldon kasvoihin repien niitä pahoin ja jouluaattoiltana se saapui Rivolta d´Addaan San Michelen portin läpi. Se kävi heti vuorossa olleen vartijan kimppuun purren hänen hattuaan, kadoten sitten tiehensä jättäen vartijan ihme kyllä ilman vammoja. Yleisen hälytyksen jälkeen kaksi sotilasta alkoi jäljittää sutta kun se samaan aikaan jo kävi korpraalin kimppuun. Paetessaan se puri Rosanna Raimondaa käsivarteen ja hänen tytärtään kasvoihin sekä heitti Barnabino Pallavincin kumoon. Jäljittäjät löysivät suden joka ennen kuolemaansa vielä ennätti hyökätä uudelleen korpraalin kimppuun ja purra kasvoihin sotilasta, joka yritti laukaista aseensa. Sotilaan toverit onnistuivat tappamaan otuksen muutamilla laukauksilla. Seuranneena jouluaamuna todettiin monien talojen ovissa puremajälkiä; suden päällekarkausten uhreja laskettiin olleen kaksitoista.

 

 

 

Näiden vakavien tapahtumien jälkeen joulukuun 28. päivänä nähtiin Padinon luona toinen susi (33), joka oli todennäköisesti vesikauhuinen, koskapa puri erilaisia kasveja. Seuraavana joulukuun 31. päivänä mahdollisesti sama susi kävi kulkijan kimppuun, mutta tämän onnistui välttää eläin heittäytymällä kastelukanavaan.

 

 

 

Muutama vuosi myöhemmin Lambron San Colombanossa maaliskuun 15. päivänä 1767 (34) toinen raivotaudissa ollut susi puri viittä ihmistä, ennen kuin se tapettiin. Tämän tapauksen yhteydessä peto joutui vastatuksin Columbano Raffan härän kanssa, ja mies pelastui härän väliintulon johdosta.

 

 

 

Biellesessä, joka yhä muistettiin ihmissyöjäsusien esiintymisistä, saatiin kärsiä myös susien levittämästä rabieksesta. Tapauksista ensimmäinen sattui Mottalciatassa Festa dell´Assunta- juhlan yönä 1747, jolloin isokokoinen susi puri 65- vuotiasta Antonio Selvaa päähän tappaen tämän näihin vammoihin. Seuraavana päivänä se haavoitti kasvoihin 50 vuoden ikäistä Margherita Colomboa ja tämän miestä Vincenzoa; kumpikin kuoli vesikauhuun, ensin mainittu kuudentena ja jälkimmäinen yhdeksäntenätoista syyskuuta. Samana yönä susi puri 30- vuotiasta Giovanni- ja 60- vuotiasta Giacomo Sappinoa, joista molemmat kuolivat, ensin mainittu kahdestoista päivä ja jälkimmäinen yhdeksästoista päivä syyskuuta (35).

 

 

 

Noin 20 vuotta myöhemmin Netrossa joulukuun 23. päivän aamuna 1768 vesikauhuinen susi puri neljää ihmistä maaseudun poluilla tartuttaen näihin tautinsa; tammikuun kahdentenatoista kuoli heistä kaksitoistavuotias Eusebio Zanat ja helmikuun neljäntenä eräs 65- vuotias pappi seurasi häntä tuonpuoleiseen. Sitten susi tuli Ciserbin alueen hyökäten yhden henkilön kimppuun, joka onnekseen selvisi vahingoitta (36).

 

 

 

Helmikuussa 1777 merkittiin muistiin uusi tapaus Salussolassa: vesikauhuinen susi hyökkäsi 15- vuotiaan Maria Lacchian kimppuun. Hän kuoli vesikauhuun maaliskuun 5. päivänä (37).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutama vuosi tästä alkoi todellinen verilöyly Varallo Sesiassa (38). Huhtikuun 17. päivänä 1781 susi joka laskeutui Salbianca- vuorelta kohti Cillimoa, puri nuorta tyttöä käsivarteen. Sitten se suuntasi kulkunsa Varalloon hyökäten Pier Antonio Zanolion kimppuun ja saavuttuaan Loreton kappelille se kävi raivoisasti kiinni 33- vuotiaan Angela Margherita De Gasperin kasvoihin ja kaulaan ja kävi sitten tämän isän kimppuun, jonka onnistui vaatteillaan suojautuen puolustautua kävelykeppinsä avulla. Saavuttuaan Orsolinen koulun muureille kylän portin luona susi ajettiin tiehensä muulien ja heittokivien avulla, mutta kun se saapui Baraggian tuulimyllyn luo, se hyökkäsi taas tytön kimppuun. Mastellonen läpi kuljettuaan se puri Maria Maddalena Del Grossoa poskeen. Sitten se loikkasi Caterina Danellin päälle repien irti osan hänen nenästään, puri sitten Giambattista Scagliottoa päähän kun tämä pakoon yrittäessään kompastui. San Giovannin kappelin luona se puri Giuseppe Del Grossoa ja tämän äitiä ja poistui sitten Vaso- vuoren suuntaan. San Pietron kappelin luona se repi irti Domenica Folgheran toisen korvan. Kautta maan vasaroitiin hätäkelloja, haavoittuneet vietiin heti sairaalahoitoon ja 300 asemiestä lähti nopeasti etsiskelemään petoa samalla kun hätäkellot soivat myös naapurimaissa. Päästyään Barattinaan susi puri miestä ja kolmea naista. Lähellä Pozzalloa se puri Carl´Antonio Prinoa ja Giacomo Zaquinoa ja Camascossa sitten Domenica Prinaa. Susi loikkasi kohti Marta Bordigaa, joka kuitenkin torjui hyökkäykseen heinähangollaan. Siispä se puri Domenica Bordigaa ja erästä toista naista. Päästyään Morondoon se kävi nuoren naisen ja pojan kimppuun ja palasi sitten Pozzalloon jossa puri Domenica Marottan kaulaa ja mursi Giovanni Comolan nenän. Sacro Montessa, jossa juuri pidettiin messua rukoillen pelastusta pedolta, kiväärimies Giovanni Antonio Camaschellan onnistui haavoittaa petoa kuolettavasti: se oli noin viisivuotias uros joka sitten huolellisesti tutkittiin. Se susi oli yhden ainoan päivän aikana käynyt ainakin 26 ihmisen kimppuun haavoittaen kuolettavasti kahtatoista ja maaliskuun viidennen päivän ja kesäkuun 15 päivän välillä pelkästään Varallon seurakunnassa rekisteröitiin 10 raivotautiin kuollutta näiden hyökkäysten seurauksena.

 

 

 

Arkistolähteet:

 

Selitteitä: AP: seurakunnan arkisto, ASCo: Comon valtionarkisto, ASMi: Milanon valtionarkisto, ASNo: Novaran valtionarkisto, ASVl: Varallon valtionarkisto

 

 

 

1)                                     Comincini M., Oriani, A., Morbioli, C.,Castiglioli, R ja Martinoli, A. 2002. L´uomo e la bestia antropophaga. Storia del lupo nell´Italia settentrionale dal XV al XIX secolo.Milano.

 

2)                                     ASCo, Comune, vol.86 sivu 118

 

3)                                     Brambilla, L. 1874 Varese e il suo circondario. Varese.

 

4)                                     AP  S.Maria Assunta, Registro dei defunti, in: Carnelli L., Cisotto, G. ja Deiana, A. 1990.  Gorla Maggiore. Biografia di una Communità. Corbetta.

 

5)                                     AP Viggiù, Registro dei defunti

 

6)                                     edellinen lähde

 

7)                                     AP S.Maria Assunta, Registro dei defunti, in:_Carnelli, L. ed altri op.cit.

 

8)                                     Giampaolo, L. 1960. La “Topografia della Pieve di Arcisate” di Nicolo Scoriani nella sua prima stesura. Anno 1728. Varese.

 

9)                                     ASNo, Contando di Novara, sivu 220.

 

10)                                 AP Cavaglia, Registro dei defunti, in Lebole, 1979 – Storia della Chiesa Biellese: Le Pievi di Vittimulo e Puliaco. Biella.

 

11)                                 AP Benna in Lebole, 1980- Storia della Chiesa Bíellese: La Pieve di Puliaco II. Biella.

 

12)                                 AP Cavaglià, Registro dei Defunti, In: Lebole, 1979, op.cit.

 

13)                                 edellinen lähde

 

14)                                 edellinen lähde

 

15)                                 edellinen lähde

 

16)                                 edellinen lähde

 

17)                                 AP Salussola, Registro dei Defunti. In: Lebole, 1979 op.cit.

 

18)                                 edellinen lähde

 

19)                                 AP Benna, Registro dei Defunti, In: Lebole, 1980 op.cit.

 

20)                                 AP Zimone, Registro dei Defunti, In: Lebole. 1979 op.cit.

 

21)                                 AP Salussola, Registro dei Defunti, In: Lebole. 1979 op.cit.

 

22)                                 AP Verrone, Registro dei Defunti, In: Lebole. 1979 op.cit.

 

23)                                 Crovella, V. 1965. Notize sui lupi. Bollettino Parrocchiale di Masazza In : Lebole 1980 op.cit.

 

24)                                 AP Benna, Registro dei Defunti, In: Lebole, 1980 op.cit.

 

25)                                 Crovella, V. op.cit.

 

26)                                 AP Salussola, Registro dei Defunti. In: Lebole, 1979 op.cit.

 

27)                                 edellinen lähde

 

28)                                 edellinen lähde

 

29)                                 ASMi, Sanità, P.A. sivut 91 ja 182

 

30)                                 ASMi, Sanità, P.A. sivu 182

 

31)                                 ASMi, Sanità, P.A. sivut 91 ja 182

 

32)                                 ASMi, Sanità, P.A. sivu 182

 

33)                                 ASMi, Sanità, P.A. sivu 91

 

34)                                 edellinen lähde

 

35)                                 AP Mottalciata S. Vincenzo ja AP Mottalciata S. Maria, Registro dei Defunti, In: Lebole, 1980 op.cit.

 

36)                                 AP Netro, Registro dei defunti, In: Lebole 1992. Storia della Chiesa Biellese: la Pieve di Biella  VII. Biella.

 

37)                                 AP Salussola, Registro dei Defunti, In: Lebole. 1979 op.cit.

 

38)                                 ASVl, documento a stampa, con la dettagliata descrizione delle aggressioni. ASVl, Fondo Ospedale SS. Trinità, Registro dei Ricoveri, Registro dei Conti e Registro dei Convocati della Curia Superiore della Valsesia. AP Varallo, Registro dei Defunti.