Suomisusi on yhtä puhdas kuin romukaupan takapiha

Kaj Granlund, 23.6.2016:

”Täysiä susia kaikki!” Näin uutisoitiin taas kerran Suomen susitutkimuksen tuloksia. Lähtökohtana oli Oulun Yliopiston verrokkiaineisto, johon on verrattu 297 suden geeninäytteitä. Kaikki sudet olivat tutkijoiden mukaan aitoja susia 99,9 % todennäköisyydellä.

Koirasusikeskustelu on sikäli kummallinen, että tavallinen kansalainen ei saa ymmärtää asiasta paljoa­kaan, koska ei ole professori eikä biologi. Hänen pitäisi olla hiljaa ja hissukseen. Sen verran kuitenkin mattimeikäläinenkin ymmärtää, että jos koiraeläimessä on koiramaisia piirteitä, siinä on oltava myös koiran geenejä.

Vielä kummallisemmalta tuntuu, että vaikka dna-testi kertoo tietyn eläimen olevan laikukas ja kihara­turkkinen, niin silti se suomalaisten tutkijoiden mielestä on puhdas susi. Sama dna siis kertoo, että susi sisältää koiran geenejä ja samalla se on puhdas susi.

Tietysti tutkimus­professori Kojolan ajatuksia lainaten ”susi voi olla millainen tahansa” - ja ”suomalaiset sudet ovat muuttaneet Suomeen Kazakstanista”, joten ulkonäön vivahteet ovat sitäkin kummallisemmat.

 

Risteymät peräisin jo 1980-luvulta

Minulla on rakenteellinen mielipide-ero Riistakeskuksen ja susitutkijoiden kanssa. He puhuvat koira­susista, jotka olisivat ensimmäisen tai toisen sukupolven risteymiä (F1 ja F2). Itse olen koko ajan puhunut koiran perimästä, joka seikkailee susikannassamme jo tuolta 1980- ja 1990-luvulta lähtien.

Puhun niistä ajoista, kun Susi-Pulliainen tuumasi: ”Kyllä se koira sinne susipopulaatioon uppoaa.” Samalla hän sekoitti susia ja koiria ihan virkansa puolesta. Minne lie joutuivat kaikki nuo menneinä vuosina luontoon lasketut rakkilaumat?

 

Koirasuden perimä ei katoa mihinkään

Sen verran olen perehtynyt biologiaan, että ei voida puhua tietyn prosentin omaavista koirasusista, vaan risteymällä on vaihteleva määrä koiran ja suden perimää. Itse asiassa vaihtelu on varsin suurta jo yhdenkin pentueen sisällä - ja tämän tietävät kaikki koirien kasvattajat.

Jos siis noita koirasusia laskettiin luontoon siinä toivossa, että koiran veri peittyisi suden alle, niin väitän, että noilta herroilta ovat jääneet biologian läksyt lukematta.

Me tiedämme, että risteymät risteytyvät keskenään ja ne risteytyvät susien kanssa. Perimä ei siis häviä, vaan se pullahtaa esille mitä erilaisimmissa paikoissa. Satunnaisesti tuloksena näkyy keltaisia kynsiä, valkoisia häntiä, turkkeja ilman sudelle ominaista karvoitusta, kiharahäntia ja vaikka mitä.

 

Italiassa myönnettiin risteymien olemassaolo riittävän tarkkojen dna-testien myötä

Vuoteen 2014 asti italialaiset väittivät kivenkovaa, että heillä on puhtaita susia - ja vasta sitten, kun otettiin käyttöön riittävän laajat dna-testit (39 markkeria), totuus alkoi paljastua. (Oulun yliopiston dna-testeissä on käytetty 17 geenimarkkeria susikannan puhtauden selvittämiseen).

Ettori Randi julkaisi vuonna 2014 Italian susia koskevan tutki­muksen nimeltä:

”Multilocus Detection of Wolf x Dog Hybridization in Italy, and Guidelines for Marker Selection”.

 

Suomennan muutaman lauseen tutkimuksen johtopäätöksistä:

Koiran perimää kantavien susien osuus (87.5 %) on paljon suurempi kuin ensimmäisen ja toisen polven risteymien osuus (12.5 %), josta voidaan päätellä, että risteytyminen on tapahtunut useita sukupolvia aikaisemmin.

Mahdollisesti tämä tapahtui jo silloin, kun susikanta lähti kasvuun ja sudet siirtyivät historiallisilta alueiltaan Apenniinien keskiosasta ja asuttivat Apenniinien vuo­riston pohjoiset osat. Teoreettiset arviot ja empiiriset havainnot tukevat sitä olettamusta, että hybridisoinnin riski kasvaa ihmisten asuttamilla susipopulaatioiden reuna-alueilla, missä susia on harvemmassa ja irrallaan olevia koiria on enemmän.

Tällöin laumoistaan lähtevien nuorten susien todennäköisyys pariutua koiran kanssa kasvaa. Kasvavat susi­popu­laatiot tulevat yhä enemmän siirtymään ihmisten asuttamille alueille, missä asutus, infra­struktuuri ja maanviljelys todennäköisesti lisäävät susien liikennekuolemia ja laittomia tappoja. Tämän seurauksena lau­mojen suuri vaihtuvuus kasvattaa risteymien määrää.

 

Kiitos Ettori Randi!

Sanoit saman kuin mitä me mattimeikäläiset olemme aina sanoneet Suomen tilanteesta. Suomessa kaive­taan vain koloja, joihin päät voidaan pistää, mutta totuutta ei uskalleta kaivaa esiin.

Toivon hartaasti, että Turun Yliopiston professori Craig Primmer, joka on ottanut vastatakseen susi­tutki­muksesta, laittaa tutkimukseen uuden vaihteen ja tiedostaa aiemmin tehdyt virheet ja puutteet suomalaisessa susitutkimuksessa. Nykymuodossaan suomalainen susitutkimus ei täytä edes tieteelle asetettavia perusvaatimuksia siitä, että tutkimuksen aineisto olisi asianmukaisesti kerätty.

Turkulaisille dna-tutkijoille voin kertoa, että Jouni Aspin keräämä suomisusien laaja verrokkiaineisto sisältää koira­susia. Sen on julkisesti tunnustanut Aspille ”susien” kudosnäytteitä toimittanut Rktl:n tutkija Kaarlo Nygren esitelmässään Salossa keväällä 2016.

Hän myöntää tehneensä virheitä virassaan, kun hänen aktiiviuransa aikana ei ollut olemassa ohjeita koirasusien käsittelyä varten. Silloin ei myöskään ymmärretty, mikä merkitys oikeilla näytteillä on tulevai­suudessa. Ymmärretäänkö vieläkään?

 

Vielä muistutus Suomen nykytilanteesta

Alla olevassa kuvassa on suomisusien dna-tutkimuksestani pieni kooste. Vasemmanpuoleisen vaalean­keltaisen renkaan sisällä ovat ne sudet, joita voin katsoa kuuluvan populaatioon ”puhtaat suomisudet” – onhan selvää, että Perhossa 1994 ammutut kaksi koirasutta ja Kuusamon suurpetokeskuksen F2 koirasusi eivät saa kuulua ”aitoihin susiin”.

Renkaan sisäpuolelle mahtuu yksi 1994 Perhossa ammuttu koirasusi ja samassa kasassa on myös Juudinsalon tunnettu rakki vuodelta 2016. Ylhäällä kaukana keskipisteestä näkyy tuttu Auli-ikoni-rakki sekä kaksi Perhon rakkisutta vuodelta 2015, joista toinen ammuttiin Lestijärvellä. Ne ovat niin kaukana keskiöstä, että eivät minun testeilläni kuulu edes ”suomisusien” populaatioon. Ovathan ne yhtä kaukana suomisusista kuin oikealla keltaisella näkyvät yhdysvaltalaiset sudet.

Oman lukunsa muodostavat RKTL:n ottamat kaksi näytettä vuodelta 1997, jolloin suomisusien verrokkitietokantaa rakennettiin. Varsinkin tuo PK1203/97 on melko varmasti lähempänä koiraa kuin sutta, mutta molemmat lienevät mukana Aspin salaisessa verrokkitietokannassa. PK1203/97 on lähes identtinen Perhossa 1994 ammutun koirasuden kanssa.

Suden PK1250/97 obduktio­pöytäkirjassa lukee ”Kojolalle karvanäyte, dna ja kivekset” sekä lähtenyt MH (Matkahuolto) kautta 9.12.97. On siis varmuudella lähetetty dna-tutkimukseen.

Kuva: Jokainen täplä kuvaa yhden suden tai koirasuden sijaintia ”geneettisellä kartalla”. Mitä lähempänä täplät ovat toisiaan, sitä lähempänä toisiaan täpliä vastaavat sudet ovat geneettisesti. Keskittymät muodostavat populaatioita eli ovat geneettisesti lähellä toisiaan olevia yksilöitä.

Kuvassa siniset täplät ovat nk. ”suomisusia” Aspin kokoelmasta, punaiset täplät edustavat yhdysvaltalaisia susia ja kuten kuvasta näkee, punaiset täplät muodostavat oman suomisusista erillään olevan joukon. Siniset renkaat ovat minun testaamia ”suomisusia”.

Siniset renkaat ja täplät muodostavat melko hajallaan olevan joukkion, jossa mukana on sekä ”suomisusia” että tunnettuja koirasusia, kuten vuonna 1994 Perhossa ammutut koirasudet.

 

Lopuksi

Nämä testit on tehty sertifioidussa koiraeläimelle erikoistuneessa dna-laboratoriossa ja testeissä on käytetty n. 6000 SNP-markkeria. Oma osuuteni on vain hämmästellä tuloksia, tiedemiehet ovat nämä minulle laatineet.


 

Lue myös:

Randin tutkimus kokonaisuudessaan: Multilocus Detection of Wolf x Dog Hybridization in Italy, and Guidelines for Marker Selection, 22.1.2014

Ja suomennettuna: Randi: Suden ja koiran risteytyminen Italiassa, 23.6.2016