Randi: Suden ja koiran risteytyminen Italiassa

Ettore Randi, PLOS ONE Journal –tiedejulkaisu, tiivistelmä, 22.1.2014

suomennos Kaarlo Nygren, 23.6.2016:

Risteytyminen ja muu geenien tulomuutto voi vaikuttaa luonnonvaraisten eliökantojen kehitykseen. Monet luonnonvaraiset koiraeläimet risteytyvät tuottaen joskus uusia lajeja. Vapaana liikkuvien koirien kanssa risteytyminen muodostaa kuitenkin uhan harmaasuden (Canis lupus) kantojen perinnölliselle turmeltumattomuudelle ja jopa uhanalaisten lajien (kuten Etiopian suden, C.simensis) säilymiselle. Tehokkaat molekyylitason työkalut, joilla risteytymisen astetta voidaan seurata, ovat olennaisen tärkeitä suden suojelussa.

Tarkastelimme kahden ja yhden vanhemman merkkigeenien tehon perusteella (39 muuhun kuin sukupuolikromosomiin ja 4 y-kromosomiin kytkeytynyttä merkkiä, karvapeitteen mustan väriaineen säätelyssä ja estossa toimivaa CBD103 – geeniä, sekä mitokondrioiden DNA:n erittäin vaihtelevaa kontrollialuetta) koiran ja suden risteytymien useiden geenien sekoittumista.

 

Käytimme havaintomateriaalia kahdesta risteymäjoukosta, joilla on erilainen historia: 30 oletettua luonnonvaraista risteymää Italiasta ja 73 alkuperältään tunnettua Tšekkoslovakian koirasutta, sekä mallinnettua aineistoa.

Tutkimme myös eri merkkigeenien yhdistelmien ja verrokkiaineistojen tehoa risteymien tunnistamisessa käyttäen 69 eri rotuja edustavaa koiraa sekä Italiasta, Balkanilta ja Karpaateilta peräisin olevaa 99 sutta.

Tuloksemme vahvistavat sen, että susi-koiraristeymiä esiintyy Italiassa ja että jotkut niistä osoittavat poikkeavia ulkomuodon piirteitä sekä ulkopuolisen mitokondrisen DNA:n ja y-kromosomin aineksen kertymistä. Risteytyminen viittasi useimmiten kylien koiriin eikä se koskenut yksinomaan uroslinjoja. Mustan turkinvärin eston puutetta esiintyi pelkästään italialaisilla koirilla ja oletetuilla risteymillä.

Kaikkein poikkeavimmat 24 mikrosatelliittia (suurimmat susi- ja koirakantojen perinnöllisestä etäisyydestä kuvaavat arvot) kertoivat tilanteesta yhtä paljon tai enemmän kuin koko 39 kromosomin aineisto. Kahdentoista mikrosatelliitin pienempi aineisto lisäsi riskiä määritellä yksilöä väärin risteymäksi.

Ensimmäisen ja toisen polven yksilöiden yleisyys oli pienempi kuin takaisin risteytettyjen tai ulkopuolelta tuotujen yksilöiden määrä, mikä viittaa jo useamman sukupolven takaiseen risteytymiseen susien levittäytymisen ensi vaiheessa niiden levinneisyyden historiallisella ydinalueella.

Havaintomme sekä mallinnuksemme osoittivat menneiden sukupolvien takaisinristeymien tunnistamisen olevan aina epävarmaa ja että suurempi määrä syntyperästä kertovia perinnöllisiä merkkejä tarvitaan luotettavien tulosten saamiseksi.


Kuvassa suomalainen lemmikkikoirasusi.