Susihybriditkö vain mielikuvitusta?

Kankaanpään Seutu, 10.3.2014:

Tuore tutkimus: Perhon sudet koiran ja suden risteymiä

Hidastelun aika on ohi. Moni halusi 1970-luvulla nähdä sudet Pohjois-Satakunnassa mielikuvitusolentoina. Toisin kävi, kun mittavat kotieläintuhot alkoivat.

Pitkään puhuttiin niin toimistoissa kuin kansan parissa ”villikoirista” tai , ”susi ei tapa kuin syödäkseen”, ”susi ei teurasta lammaskatrasta yhtenä yönä, ne oli koiria.”

Keskusteluihin uutena aiheena 1990-luvulla tutkijat toivat näkemyksen, että susi ei tee koiran kanssa pentuja luonnossa vaan syö koiran.

Tai, jos pentuja syntyy, ne tuhoutuvat luonnossa. Risteymiä ei siis voinut muka olla villinä.

Metsästäjien tieto ja havainnot kertoivat muuta.


Jälleen ollaan saman kysymyksen äärellä. Nyt ”mielikuvitusolennon” paikan ovat ottaneet suden ja koiran risteymät (ihmisen risteyttämiä) ja susihybridit (luonnossa leviävät).

Onko niin, että ilmiötä ei ole, jos se kielletään? Maallisemmin sanottuna pannaan pää puskaan.

Susitutkimus on sillä kannalla, että susi ja koira eivät luonnossa risteydy ja synnytä ensimmäisen sukupolven risteymää (F1), siihen voinee yhtyä.

On siis selvä tosiasia, että risteyttämistä tapahtuu ihmisen suojissa. Sen jälkeen sudet hyväksyvät estoitta risteymiä parittelukumppaneikseen.

 

Tiedetään, että susi on tehokas lisääntyjä, kuten villi koira. Viranomaisilta ei ole tullut tietoa, että Parkanosta 2010 poistettujen neljän hybridipennun vanhempia, esivanhempia tai sisaruksia olisi poistettu. Näin kuitenkin EU ja Bernin sopimus velvoittaa. 

Tutkijat ovat pitkälle yhtä mieltä siitä, että koiran kanssa risteytynyt susi on käytökseltään arvaamaton. Hybiridejä sisältävä lauma ei käyttäydy kuten sudet. Kolme vuosikymmentä sitten sudet eivät päivystäneet talojen pihoissa, menneet koiratarhaan tai eläinsuojaan tappamaan mullikoita. Jälkimmäiset tapaukset ovat Ähtärin seudulta viime syksyltä. Kaatolupia sinne on haettu monasti, myönnetty ei ole ensimmäistäkään.

 

Pöytyällä ammuttiin 2012 eläin, jonka RKTL:n tutkija Ilpo Kojola ja Oulun yliopiston dosentti Jouni Aspi ovat kirjoittaneet olevan alfanaaras, pantasusi Auli. Samat tahot lausuivat Perhossa ammutuista kolmesta eläimestä, että ne olisivat susia. Kyseiset tutkijat ovat henkilöitä, joille julkishallinto on antanut rahat ja vallan lausuntojen tekemiseen. Entä vastuu?

Tammikuussa Perhossa (2013) kaadettiin luvattomasti viiden eläimen laumasta kolme. Rikoksesta epäillyt henkilöt pyysivät asianajajaansa ottamaan yhteyttä poliisiin, jotta eläimistä tehtäisiin ulkopuolinen tutkimus, muuallakin kuin suomalaistahoilla, joilla on monopoli tehdä määrityksiä Suomessa.

Poliisin ottamat ja Eviran hallussa olleet näytteet, ja muualla säilytetyt Auli-suden sekä Perhon 1990-luvun eläinten näytteet toimitettiin tutkija Kaarlo Nygrénin toimesta Venäjän tiedeakatemian Vavilov-instituuttiin. Kyseinen instituutti on maailman suurin ja Venäjän arvostetuin sudentutkimuslaitos.

Alustavat tiedot kertovat, että venäläiset geneetikot määrittivät Aulin koiraksi ja Perhon eläimet susihybrideiksi.

 

Perhossa koirien ja susien sekamuodoista oli havaintoja jo pitkin 1990-lukua. Laumasta kaadettiin talvella 1994 kolme hybridiä ja mahdollinen susi. Loppujoukolle ei saatu silloin eikä sen jälkeen kaatolupia.

Eviran avausraportti Pöytyällä ammutusta pantasusi Aulista on karua kieltä. Avauksen tehnyt tutkija Marja Isomursu kirjoittaa: ”Susi on synnyttänyt pennut viime keväänä (2011), noin 7 kpl.”

On syytä kysyä, missä nuo pennut ovat? Entä niiden jälkeläiset...

Viranomaiset ovat jääräpäisesti kieltäneet ongelman. Riskin kantavat ne ihmiset, jotka asuvat koiran ja suden risteymien keskellä. Sadat havainnot pihasusista vuoden aikana vaativat pätevää selitystä.

Serbian ympäristöministeriö teetti 2006 tutkimuksen susien ja koirien risteytymisestä. Se on ensimmäinen, jossa selvitetään risteytymistä luonnossa. Merkittävänä voi pitää sitä, että susihybridit jäävät samaan laumaan susien kanssa ja tuottavat hybridiyhdistelmiä. Raportin tekijät toteavat, että susien geneettisen rakenteen tuhoaminen on meneillään.

Miten meillä?

 

 

Teksti: Toimittaja Johanna Heikkilä FM, Tutkivan journalismin yhdistyksen jäsen