Perhon susioikeudenkäynnin ongelmat – luottamus oikeuslaitokseen koetuksella

Kaj Granlund, 31.12.2015:

Perhon sudenkaatajat tuomittiin 15.1.2015 ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja Vaasan HO hylkäsi syytettyjen valitukset.

Ottamatta kantaa syytettyjen syyllisyyteen, näyttää taas kerran toteutuneen vanha sääntö, jonka mukaan Suomessa voi saada oikeutta vain, jos vastassa ei ole valtiovalta, virkamies tai heidän kanssaan mutualistisessa suhteessa elävä puoluepamppu.

Oikeuskäsittelyssä tuli esiin räikeitä ristiriitoja päätösten perusteluissa ja vakavia virheitä todistusaineiston käsittelyssä:

 

1. Määritteleekö oikeuslaitos uudet eläinlajit - toimivatko tuomarit biologeina?

Vaasan hovioikeus sanoo tiedotteessaan: ”Eläinten käyttäytymiselle ja ulkonäölle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä suden lajinmäärityksessä”, vaikka Kokkolan käräjäoikeus on jo aiemmin linjannut näin: ”Suden ja koiran risteymä voidaan rikosoikeudellisesti tulkita sudeksi, mikäli risteymä elää sudenkaltaisena villinä suomalaisessa luonnossa”.

Syntyi ensimmäinen ristiriita, kun risteymä (koirasusi), olkoon se kesy tai villi, määritellään suojelukohteeksi käyttäytymisensä perusteella (villinä luonnossa elävä), vaikka käyttäytymiselle myöhempi oikeuskäsittely ei siis lausunnossaan antanut arvoa!

Oikeusoppineet voisivat tutustua kahteen lintulajiin, Sturnella magna ja Sturnella neglecta, jotka erottuvat omiksi lajeiksi ainoastaan lauluäänensä ja käyttäytymisensä perusteella. Taksonomiaa ja lajiutumisen sääntöjä ei kuulu muuttaa suomalaisessa oikeuslaitoksessa!

 

2. Todistusaineisto tuhottiin heti aluksi – voiko tuomiota antaa, kun viranomainen hävittää todisteet?

Geneettinen lajimäärittely nousi avainasemaan, koska viranomaisemme jo aikaisessa vaiheessa tuhosivat aineiston, joka yksiselitteisesti olisi lopettanut kaikki keskustelut lajipuhtaudesta.

En voi välttyä ajatukselta, että petoasiantuntijamme tutustuivat ammuttuihin eläimiin ja määräsivät puolustuksen ainoan todistusaineiston tuhottavaksi kaikkien oikeusvaltion oikeusperiaatteiden vastaisesti, koska eläimissä oli jotakin, joka ei sietänyt päivänvaloa.

 

3. Kun silmät kertovat eri viestin kuin dna –  virhettä syytä hakea genetiikasta

Susien lajimäärityksestä tiedämme, että niiden ulkonäkö ja käyttäytyminen on tiedejulkaisuissa dokumentoitu satojen vuosien ajan, eikä susi sen enempää kuin kettu, ilves tai hirvi ole ulkonäöltään muuttunut viimeisten vuosituhansien aikana.

Jos susi ei ilmiasultaan täytä olemassa olevia kuvauksia, erot näkyvät myös geeneissä ja virhetulkinnan syy on haettavissa puutteellisesta genetiikan tulkinnasta. Näin yksinkertaista se on!

Ulkonäköön ja genetiikkaan perustuvat lajimääritykset poikkeavat toisistaan vain siinä, että genetiikka pystyy paljastamaan ominaisuuksia, jotka eivät näy ilmiasussa. Nyt oikeuslaitos on kääntänyt määritelmän päälaelleen siten, että genetiikalla saadaan salata koiramaisia ominaisuuksia, jotka selkeästi näkyvät ilmiasussa.

Tiedämme myös lukion biologian perusteella, että ominaisuudet eivät periydy matemaattisen kaavan mukaan, vaan sukusolujen jakautuminen (meioosi) on biologinen funktio, joka pienellä satunnaisuudella ylläpitää geneettistä vaihtelua. Tästä syystä puheet prosenteista ovat lähinnä koirasusikasvattajien käyttämiä termejä, joille ei ole biologista pohjaa.

 

4. Dna-verrokkiaineiston pätevyys on näytteidenottajien asiantuntemuksen varassa

Lajimäärittely dna:n avulla perustuu toistaiseksi verrokkiaineistoon. Vaikka Kokkolan käräjäoikeus väittää päätöksessään, että dna-tutkimus on ainoa oikea menetelmä, esitutkinnassa tuotiin kuitenkin syyttäjän toimesta esiin, kuinka Lukella on riittävä pätevyys erottaa koirasudet aidoista susista ulkonäön perusteella silloin, kun verrokkipopulaatioon otetaan näytteitä (eli näköaistia tarvitaan sittenkin).

Dna-tutkimusta ei siis tarvita lajipuhtauden määrittelyyn silloin, kun viranomainen tutkii susia, vaan pelkästään silloin, kun asiaa tutkii kansalainen. Näin suuri ristiriita luulisi soivan jokaisen tuomarin korvissa.

 

5. Hovioikeus väitti, että vuoden 2013 sudet eivät ole sukua vuoden 1994 koirasusille vastoin Venäjän tiedeakatemian lausuntoa

Arvostettu Venäjän tiedeakatemian geneetikko ja tutkija tohtori Politov vahvisti oikeudelle lausuntonsa, jonka mukaan 1994 ammuttujen koirasusien ja 2013 ammuttujen ”suomisusien” välillä oli mahdollinen sukulaisuus.

Tuomion varmistamiseksi oikeus käänsi lausunnon päinvastaiseksi siten, että nämä ”sudet” eivät ole läheistä sukua Perhossa 1994 tapetuille koiraeläimille. Ilmeisesti sellainen lausunto olisi ollut vahingoksi valtiolle ja virkamiehille.

 

Tuomio annettiin väkisin vastoin kaikkia todisteita

Oikeusvaltio kehittyi aikanaan vastaamaan mielivaltaiseen ja ennalta ennustamattomaan hallintoon ja lainkäyttöön. Tiedotusvälineistä olemme saaneet kuulla, että viranomaiset yrittävät ohjata oikeuslaitoksen toimintaa ja tässäkin tapauksessa näkyy valtiovallan, virkamiesten ja oikeuslaitoksemme saumaton yhteistyö.

Kun ministeriöissä on päätetty, että tuomio on saatava, niin tuomio myös annetaan, vaikka maamme oikeuskäytäntö vajoaisi totalitaaristen valtioiden näytösoikeudenkäyntien tasolle.


Kaj Granlund

Kuva: Kolmårdenin eläintarhan susi.

Kuvassa Perhossa vuonna 2013 kaadettu eläin, jonka tassut peitetty pressulla kuvauksen ajaksi, ja jonka ruho määrättiin tuhottavaksi, vaikka puolustus erikseen oli vaatinut sitä säilytettäväksi.

 

Mielipidekirjoitus on julkaistu ruotsinkielisenä Österbottens Tidningenissä 5.12.2015  ja Vasabladetissa 17.12.2015.

Lue myös:

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 15.1.2015 nro 101900, Vaasan hovioikeus, 20.11.2015

Yhdysvaltalainen susitutkija: "Suomalaisen tieteellisen tutkimuksen maine vaakalaudalla!", Clayton Dethlefsen, susitutkija, USA, 22.1.2015

Hyvästi suden geneettinen puhtaus - eläköön hybridit!, Tiltu Nurminen, 16.1.2015