Susimiehen selitys: ”Unelmani oli kasvattaa susia, jotka elävät vapaudessa”

Suomen Kuvalehti 18.5.2012:

Biologi Vladimir Bologov vapautti kuusi tarhasutta luontoon Venäjän Karjalassa ja sai Suomesta niskaansa kritiikkiryöpyn.

”Unelmani oli kasvattaa susia, jotka elävät vapaudessa.”

Venäläinen biologi Vladimir Bologov on tullut vierailulle saksalaisen Dörverdenin pikkupaikkakunnan susikeskukseen. Bologov istuu vierasmajan keittiössä, hörppii haaleaa kahvia ja perustelee, miksi hän viime kesänä vapautti kuusi sudenpentua luontoon Venäjän Karjalassa, vain 30 kilometrin päässä Suomen rajasta.

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi asiasta huhtikuun alussa, ja Bologov leimattiin Suomessa nopeasti susien käytöksestä mitään ymmärtämättömäksi lainrikkojaksi.

Asiantuntijat epäilivät, että vankeudessa syntyneet eläimet ovat kesyjä eivätkä pelkää ihmisiä. Toisena ongelmana pidettiin, että mahdollisesti Suomen puolelle vaeltavien venäläissusien perimä on erilainen kuin niiden paikallisilla lajitovereilla.

46-vuotiaalla Bologovilla on biologinen asema Venäjällä Tverin alueella, muutama sata kilometriä Moskovasta luoteeseen. Sieltä on vapautettu parinkymmenen vuoden aikana luontoon 57 sutta ja 170 karhua.

Bologovin mukaan yksikään eläimistä ei ole koskaan hyökännyt ihmisen kimppuun.

”Se on tärkein asia työssäni. Jos olisi ongelmia, en tekisi tätä, koska en ole hullu”, hän painottaa.

Mutta miksi Bologov ei jatkanut työtään Tverissä, jossa paikalliset tuntevat ja hyväksyvät hänen menetelmänsä? Miksi hän kuljetti ilman lupia sudenpentuja Kimovaaran kylän lähellä sijaitsevalle autiosaarelle?

Tverissä eläimet elävät aidatulla alueella ennen kuin ne päästetään luontoon. Bologov halusi nähdä, miten sudenpennut käyttäytyvät, kun ne mahdollisimman nuorina siirretään elämään täysin vapaaseen ympäristöön.

Täydellinen paikka löytyi itärajan tuntumasta: parinkymmenen hehtaarin kokoinen saari harvaan asutulta alueelta. Bologov vieraili lähikylässä etukäteen ja kertoi paikallisille, mitä aikoi tehdä. Kukaan ei vastustellut, vaan kyläläiset olivat erittäin avuliaita.

Viime vuoden kesällä Bologov kuljetti saareen kuusi parin kuukauden ikäistä sudenpentua, jotka hän oli saanut Jaroslavlin eläintarhasta. Niiden vanhemmat ovat Pohjois-Venäjältä, joten geeniperimänsä puolesta ne sopivat hyvin alueelle, susitutkija selittää.

Hän oli kokeillut vastaavaa metodia edellisen kerran kymmenisen vuotta sitten, mutta keskeytti silloin projektin, koska saari oli pieni ja houkutteli ulkopuolisia ihmisiä ihmettelemään susia.

Liian kalliit pannat

Bologov kävi Kimovaarassa kymmenen kertaa vuoden aikana, muun muassa jättämässä susille ruokaa. Eläimet alkoivat jo alkuvaiheessa karttaa tutkijaa, joten hän rakensi viereiseen saareen itselleen majan, josta pystyi tekemään havaintoja.

”Olisin halunnut kuvata niitä lähempää, mutta se olisi ollut mahdotonta, koska kolmessa päivässä ne olisivat alkaneet seurata minua joka paikkaan.”

Viime syksyyn mennessä sudet olivat uineet pois saarelta. Tämän vuoden huhtikuussa paikalliset kertoivat kolmen tai neljän niistä olevan vielä alueella. Bologov itse löysi kahden jäljet.

On mahdollista, että yksi tai useampikin eläimistä on vaeltanut Suomeen. Osa on voinut myös kuolla. Varmaa tietoa ei ole, koska susia ei ollut pannoitettu. Bologov olisi halunnut asentaa seurantapannat, mutta se olisi tullut liian kalliiksi.

Ilman niitäkin Kimovaara-projekti nieli 22 000 euroa sponsorirahaa ja 3 000 euroa tutkijan omasta pussista.

Bologov saa rahallista tukea eurooppalaisilta susien suojeluorganisaatioilta, muun muassa brittiläiseltä The UK Wolf Conservation Trustilta ja saksalaiselta Gesellschaft zum Schutz der Wölfeltä, sekä monilta yksityishenkilöiltä. Sellaisilta kuin bochumilainen konsultti Martin Horst, joka on varta vasten ajanut perheineen tapaamaan Bologovia Dörverdeniin.

Horst innostui Bologovin työstä nähtyään hänestä tehdyn dokumentin muutama vuosi sitten. Nyt saksalainen lahjoittaa venäläistutkijalle 500 euroa parin kuukauden välein.

Horst on tyyppiesimerkki ihmisestä, joiden tarkoitusperiä susien kanssa tekemisiin joutuneet suomalaiset arvostelevat: nuori, kaupungissa asuva luonnonsuojelija maasta, jossa susia on yhteensä arviolta 70.

Hän itse ei näe asiassa ristiriitaa.

”Susien suojelua tarvitaan, koska niiden määrä on laskussa ja samalla suojellaan koko ympäristöä. Lisäksi Vladimir antaa ihmisille neuvoja susien kohtaamisessa, joten toiminnassa voittavat sekä sudet että ihmiset”, Horst toteaa.

Häirikkösudet saa ampua

Bologov ei yritä salailla petoeläinten aiheuttamia ongelmia. Illalla puhuessaan susikeskuksessa parikymmenpäiselle yleisölle hän kertoi Venäjällä vuonna 2008 suden tappamaksi joutuneesta pojasta. Vastaavia esimerkkejä löytyy myös Kanadasta.

Bologov ymmärtää itäsuomalaisten huolen oman asuinympäristönsä turvallisuudesta, siksi hän haluaakin kertoa toimistaan rehellisesti.

”Haluaisin käydä keskustelua ja tehdä yhteistyötä muiden tutkijoiden kanssa. Ongelma on, että moni ei ole kiinnostunut tällaisista tutkimuksista, koska heillä on kiire oman työnsä kanssa. On myös vaikeaa saada lupia, koska viranomaiset eivät halua olla vastuussa mahdollisista ongelmista. He eivät usko, että työ voisi olla menestyksekästä.”

Hän kertoo lähettäneensä useille tutkijoille, myös suomalaisille, yhteistyötarjouksen ennen Kimovaara-projektin alkua. Kukaan ei vastannut.

Omasta mielestään Bologov pystyi todistamaan, että eläintarhasta saadut sudet pystyvät selviytymään vapaudessa eivätkä ole kesyjä.

”Jos sudet eivät pelkää ihmisiä, ne tapetaan pian. Se olisi huono asia minulle, menetelmilleni sekä susille, jotka haluan pelastaa. Niiden ainoa keino selviytyä on pysyä poissa kylistä ja metsästäjien kynsistä.”

Bologov ei vastusta susien ampumista, jos ne jossakin alkavat liikkua ihmisasutuksen keskellä. Mutta tapetutkin sudet pitäisi tutkia ja yrittää selvittää, miksi ne käyttäytyivät kuten käyttäytyivät.

Alleviivatakseen hyviä tarkoitusperiään Bologov kertoo, että voisi yhtä hyvin tehdä eläimillään bisnestä. Hän voisi kasvattaa tarhallaan kesyjä susia ja kutsua paikalle valokuvaajia ja turisteja, jotka maksaisivat hyvät rahat niiden näkemisestä.

Hän on kuitenkin valinnut toisin.

Tulevaisuus auki

Eniten Bologovia Suomen susikohussa yllätti se, että häntä ja hänen lähes 20-vuotista työtään susien parissa ei länsinaapurissa tunnettu.

”Minusta on tehty seitsemän dokumenttia, muun muassa CNN:lle ja National Geographicille. Olen ollut monissa konferensseissa Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Haluan olla mahdollisimman avoin siitä, mitä teen. Mielipiteeni eivät ole vaarallisia”, Bologov sanoo.

Kello tikittää jo uutta vuorokautta, mutta vielä on kysyttävä tulevaisuudesta. Bologov vakavoituu.

Hän kertoo Venäjällä alkavasta projektista, jossa selvitetään lumileopardien ja tiikerien sopeutumista luontoon. Siihen liittyen Bologovia on pyydetty tutkimaan ilveksiä, jotka ovat käyttäytymiseltään ja biologialtaan paljolti leopardien ja tiikerien kaltaisia.

Mutta vielä Bologov ei tiedä, mitä jatkossa tekee.

”Kaikille ihmisille on tärkeää, mitä muut ajattelevat heistä. Jos minua pidetään hulluna tai ajatellaan, että teen huonoa työtä, en halua tehdä sitä. Se on hyvin surullista.”