Suden mystiikkaa

Metsästys ja Kalastus, Pannu Kuumana, 2/2013:

Erityisesti viime päivinä susi on herättänyt puhetta ja ristiriitoja.  Ei "susirajalla", eikä hellyyttä pursuilevien helsinkiläistyttösten keskuudessa, vaan Varsinais-Suomessa. Tammikuun 17. päivän Vakka-Suomen Sanomat julkaisi laajan kolmen jutun koosteen Varsinais-Suomeen mahdollisesti tehdyistä siirtoistutuksista ja alueella epänormaalin suuren susikannan aiheuttamista ongelmista.

Ristiriita on syntynyt susiin hermostuneen paikallisväestön ja virallisen tahon välille. Nousiaisissa viime keväänä perustettu Taajamasusi ry -niminen yhdistys, jonka toimialueena on koko maa, on lähtenyt ponnekkaasti ajamaan sitä linjaa, että sudet eivät kuulu asutuille alueille, ja että Suomen yleinen susipolitiikka on perusteellisesti muutettava lähemmäksi hyötyjen ja vahinkojen tasapainoa. Yhdistys myös kerää tietoa havainnoista, jotka viittaisivat laittomiin siirtoistutuksiin.

Ja niitähän jo on. 2000-luvun alussa Taivassalon ja Kustavin välisessä rikkonaisessa saaristossa Aasamaan saaressa lossimatkan takana nähtiin kahden miehen purkavan neljä susihäkkiä pakettiauton peräkärrystä maahan ja päästävän sudet irti. Kolme loikki heti tiehensä, mutta neljäs tuli kohti kahta havainnontekijää niin lähelle, että eläimen kaulasta tunnistettiin keltainen panta, ja jopa siinä ollut tunnus 467F voitiin erottaa. Asialla olleet miehet olivat vielä palatessaan lossimatkan jälkeen pysähtyneet radiopeilausharavalla tarkistamaan pannan toimintaa. Havainto on niin yksityiskohtainen, ettei semmoinen kenenkään päästä itsestään synny.

 

 

Vuonna 2004 poliisipartio pysäytti Virttaalla (suora tiereitti Ähtäri -Tampere - Mynämäki - Taivassalo) keskellä yötä auton, jota ajoi vihreiden kansanedustajana tunnettu "Susi-Pulliainen". Autossa oli ollut kaksi sutta, joille selitykseksi Pulliainen oli tarjonnut tieteellistä tutkimusta. Kyseessä oli tavanomainen liikennevalvonta, jossa tarkastettiin ajokortti ja rekisteriote. Vakka-Suomen Sanomille Pulliainen kuittaa asian kommentilla "Tämä on aivan puhdasta puppua".

Epäilysten herättäjäksi kelpaa vaikkapa dosentti Erkki Pulliaisen 16.1.1973 sanomalehti Karjalaisessa julkaistu kommentti: "Suomessa puuttuu sekä kulttuuritahtoa että rahaa petoeläinkantojen säilyttämiseen. Jopa niinkin pienessä maassa kuin Sveitsissä elätetään luonnosta kerättyä kantaa tarhoissa, ja lasketaan sitten takaisin. Meillä Tampereella tässä mielessä suoritettu työ on aivan vaatimatonta ja pienimuotoista." Aika kiitää, ja kulttuuri kehittyy.

RKTL:n johtava petotutkija Ilpo Kojola tyrmää väitteet susien siirtoistutuksista ja pitää "juttuja" perättöminä ja väärinkäsityksinä. Turhan suoraselkäistä puhetta, kun ajattelee, ettei kukaan pysty itsensä lisäksi takaamaan edes perheenjäsentensä, tai alaistensa, saatikka sitten kenen tahansa hämärähiipparin salaisia vapaa-ajan askarteluja.

 

Taajamasusi Ry. teki viime syksynä Varsinais-Suomen siirtoistutuksista poliisille tutkintapyynnön. Tutkintaa johtaa Turun pääpoliisiasemalla komisario Päivi Kukkola. Valitettavasti tutkimuksella tai edes sen tuloksilla ei ole mitään vaikutusta suden aiheuttamien haittojen ja hyötyjen tasapainoon.

Jos toinen ääritaho on sitä mieltä, että Suomen susien määrän pitäisi moninkertaistua ja jakaantua tasaisesti koko maahan, ja toinen laita sitä mieltä, että sudet kuuluvat Alaskaan ja Siperiaan, eikä niitä Suomessa tarvita yhtäkään, niin mistä löytyy kompromissi?

Jos toisella puolella on pelkkä idealistinen ajatus, että onhan se hienoa ja kultturellia, että meillä sudet vilistelevät, ja toisella puolella miljoonien rahalliset tappiot, lukemattomien ihmisten huoli ja hätä omaisuudesta, elinkeinosta, lemmikeistä, lapsista..., niin voiko syntyä edes kompromissia, tasapainosta puhumattakaan? Uskaltaisivatko poliitikot edes hetkeksi pysähtyä miettimään?

Miksi se susi muuten on niin hieno? Kyllä minusta metsäpeura on paljon hienompi. Niitä sinne Taivassalon saaristoonkin saattaisi sovinnolla mahtua jopa nykyistä enemmän.

 

Veli-Markus Halonen