Susien dna-tutkimuksessa on virheen mahdollisuuksia

Taajamasusi, 21.2.2016: 

Tanskassa juuri esiin tullut dna-näytteiden virheellinen tulkinta kertoo inhimillisen virheen mahdollisuudesta absoluuttisena totuutena pidetyn dna-tutkimusmenetelmän käytössä.

Siellä ulostenäytteiden perusteella oli arvioitu susia olevan noin 40. Myöhemmin selvisi, että varsinaisia susia on puolet vähemmän, koska näytteistä osa olikin kettujen dna-näytteitä.

 

Tieteellinen tutkimusmenetelmä on ainoastaan niin luotettava kuin sen käyttäjä

Miten esimerkiksi Suomessa voitaisiin varmistaa, että meillä ei olisi käynyt ihan samantyyppinen virhe susien dna-tutkimuksessa?

Dna-tutkimuksen tiedot ovat olleet vain yhden ihmisen varassa – eli Oulun yliopiston professori Jouni Aspi on väittänyt, että näytteet on otettu vain aidoista susista eikä koirasusiristeymistä, vaikka hän itse ei ole tutkittavista eläimistä nähnyt kuin pelkkiä kudosnäytteitä. Turun yliopistossa taas on tutkittu vain ulostenäytteitä ilman tietoa tutkimuseläinten ulkonäöstä.

 

Mikäli joku muu haluaisi tarkistaa tietoja, se ei ole mahdollista, koska tutkituista eläimistä ei ole olemassa valokuvia. Tutkimusaineistoa ei ole myöskään luovutettu millekään muulle taholle tarkistettavaksi, ei edes puolustuksen asianajajille Perhon koirasusioikeudenkäynnin aikana.

 

Koko virallinen susitutkimus Suomessa on hyvin pienen ihmisjoukon käsissä

Tämä porukka on yhden käden sormilla laskettavissa. Ainoa varsinainen koulutettu susitutkija on Luke:n Ilpo Kojola. Hänenkin lausuntonsa ovat hyvin ristiriitaisia.

Toki monia muita Lukessa työskenteleviä tietokoneasiantuntijoita ja riistantutkimukseen kouluttamattomia avustajia kutsutaan tiedotusvälineissä susitutkijoiksi, vaikka siihen ei ole perusteena kuin suurpetotutkimuksen palkkalistoilla työskenteleminen. Heidän lehdistölle antamansa kommentit voisi tulkita lähinnä henkilökohtaisiksi mielipiteiksi. Dna-tutkimuksesta vastaa muutama ihminen Oulun ja Turun yliopistoissa.

Lisäksi virallisen totuuden muodostamiseen tarvitaan kaksi tai kolme ministeriön pitkän linjan virkamiestä ja pari pomoa Suomen riistakeskuksesta.

Näitä pönkittävät verorahoilla mediatiedotteita suoltavat luontoaktivistit, joiden elämää sudet eivät varsinaisesti kosketa kuin ainoastaan ideologisessa mielessä.

 

Mihin siis varsinainen susitutkimus perustuu?

Ulkopuolisia asiantuntijoita tai kansalaisia ei haluta kuunnella. Susitutkijat muista maista eivät kelpaa keskustelukumppaneiksi nykysusitutkijoille – eivät myöskään eläkkeellä olevat tutkijat.

Mieluummin pysytellään omassa putkinäköisessä totuudessa – eikä aseteta tutkimusaineistoa esille yleisen, vapaan keskustelun pohjaksi. Ei haluta keskustella – toisin kuin Tanskassa, jossa myös virheet osataan myöntää.


Tämä yksilö pannoitettiin Itä-Suomessa sutena vuonna 2010. Kuukausia myöhemmin myönnettiin, että se saattaisikin olla koirasusi.

Tätä yksilöä väitettiin aidoksi sudeksi Varsinais-Suomessa, vaikka Venäjän tiedeakatemian dna-tutkimus totesi sen  lähinnä koiraksi. Helsingin yliopiston professori Hannes Lohi arveli sitä kolmannen sukupolven hybridiksi. Se on nykyisten lounaissuomalaisten "susien" kantaemo.

 

Lue myös:

Susia on Tanskassa oletettua vähemmän, Natur DK, 19.2.2016

Kolmas kerta toden sanoo, Suomessa on koirasusiongelma, Taajamasusi, 4.2.2016

Jo toinen koirasusi saaliiksi kannanhoidollisessa susijahdissa, Taajamasusi, 1.2.2016

Kannanhoidollisessa jahdissa tuli saaliiksi koirasusi, Taajamasusi, 29.1.2016