Mihin suden suojelu perustuu Suomessa?

Taajamasusi 1.5.2016:

Uhanalaisuus

Susien suojelu Suomessa perustuu väitteeseen, että susi on uhanalainen eläin. Kuitenkaan tämä väite ei nojaa millään lailla tosiseikkoihin. Kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n mukaan susi ei  ole maailmassa, ei Euroopassa eikä Suomessakaan uhanalainen. Suomalaiset sudet kuuluvat samaan populaatioon Venäjän susien kanssa ja tässä populaatiossa arvioidaan susia olevan noin 50 000.

Suomessa susi on elinvoimainen. Se lisääntyy eri puolilla Suomea ja pystyy menestymään hyvin tiheään asutuillakin alueilla, kuten Varsinais-Suomessa. Susi lajina levittäytyy uusille alueilla ja uusia laumoja syntyy. Uusimmat laumat eteläisessä Suomessa ovat syntyneet Salon ja Hämeenlinnan seuduille. Susi siis voi hyvin Suomessa eikä sitä voidaan millään perusteilla pitää uhanalaisena.

 

(Kuva: Tassu-rekisterin susihavainnot, v. 2015-2016. Mm. Varsinais-Suomessa havaintoja oli 3300 kpl, joista pihahavaintoja yli kolmannes.)

 

Susien määrän arviointi

Virallisen tutkimuksen ja viranomaisten mukaan susi on Suomessa uhanalainen, joten susikantakin täytyy arvioida alhaiseksi. Suomessa susien määrästä ollaan eri mieltä tilannetta havainnoivien tahojen kesken. Myös Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden laskentamenetelmät herättävät arvostelua.

Tilanne kärjistyi alkuvuodesta 2016 Pohjois-Karjalassa, jossa Luken tutkijoiden ja paikallisten petoyhdyshenkilöiden näkemys alueen susimäärästä erosi huomattavasti ja petoyhdyshenkilöt vaativat yhdessä suoritettavaa laskentaa. Luken tutkijat olivat arvioineet, että Ilomantsin-Tuupovaaran alueella susia olisi 6-8 yksilöä kun taaas paikalliset petoyhdyshenkilöt arvioivat niitä olevan lähelle 20. Susien määrä päätettiin laskea yhdessä. Laskennan päätyttyä todettiin yhteistuumin, että Ilomantsin-Tuupovaaran alueella on varmuudella 15 sutta kahdessa eri laumassa. Yksittäin liikkuvia susia ei Luken laskentatavan perusteella laskettu mukaan alueen susimäärään. Näin tuli todistettua, että paikalliset petoyhdyshenkilöt olivat arvioineet oikein alueensa susimäärän.

On selvää, että muuallakin Suomessa paikallisilla, vuosikausia luonnossa susien liikkeitä seuranneilla  petoyhdyshenkilöillä ja metsästäjillä on hyvä käsitys oman alueensa susimäärästä. Susikantaa arvioitaessa ei kuitenkaan luoteta metsästäjien näkemykseen, kun taas muiden petojen ja riistäeläinten määrää kartoitettaessa metsästäjien näkemystä kuunnellaan.

Ollaanpa susilaumojen tai -yksilöiden määrästä mitä mieltä tahansa, tosiasia on, että Suomessa susia on paljon. Niin paljon, että niitä liikkuu jo taajamissa, teillä ja pihoilla eri puolilla Suomea.

(Kuva: Tassu-rekisterin susihavainnot v. 2015-2016. Koko Suomessa havaintojen määrä oli 19000 kpl tuolla aikavälillä.)

 

Susien luontainen käyttäytyminen ja ulkoinen olemus

Meille on jo koulussa opetettu, että susi väistää ihmistä. Susitutkijat eivät ole kuitenkaan perustelleet uskottavasti, miksi susien käyttäytyminen on muuttunut eivätkä ne väistä ihmisasutusta. Sudet liikkuvat enenevässä määrin taajamissa ja pihoilla. Ne eivät väistä autoja, maatalouskoneita tai raivaussahalla työskentelevää metsureita.  Laji elää ja liikkuu yhä lähempänä asutuskeskuksia. Varsin erikoista – etenkin jos susia olisi niin vähän Suomessa, että laji olisi uhanalainen.

RKTL:n emeritustutkija Kaarlo Nygren on havainnut suden ulkoisen olemuksen muuttuneen 90-luvulta lähtien. Vielä 80-luvulla hänelle tuoduista susistä löytyivät kaikki suden ulkoiset tuntomerkit, mutta ei enää nykyisin.

Meillä on pannoitettu eläimiä, jotka muistuttavat lähinnä suomenpystykorvaa, laikaa tai saksanpaimenkoiraa. Kannanhoidollisessä metsästyksessä kaadetut sudet ja häiriökäyttäymisen vuoksi lopetetut eläimet ovat satunnaisesti muistuttaneet aitoa sutta. On esitetty epäilyjä, että ko. eläimet eivät olisi aitoja susia. Turun yliopistossa tehtyjen dna-analyysien mukaan eläimet ovat olleet kuitenkin puhtaita susia, vaikka eläinten ulkoiset tuntomerkit eivät täsmää harmaasuden tuntomerkkien kanssa.

Lajimääritys Suomessa on jätetty pelkästään dna-analyysien varaan. Eläimen ulkoiset tuntomerkit ja käyttäytyminen on sivuutettu ja usein ne ovat olleet ristiriitaisia dna-analyysin kanssa. Tutkijat eivät ole käyneet avointa keskustelua dna-analytiikasta tai edellä kuvatuista ristiriitaisuuksista. Ei myöskään ole pystytty selittämään uskottavasti, miksi suden ulkoinen olemus ja käyttäytyminen on muuttunut.

Onko meillä syytä suojella lajille epätyypillisesti käyttäytyviä eläimiä, jotka eivät ulkoiselta olemukseltaankaan täytä lajin tunnusmerkkejä? Sen sijaan esimerkiksi Venäjän Jakutian sudet ovat kaikki täsmälleen saman näköisiä keskenään, sekä vastaavat venäläisten tiedemiesten kuvausta lajin ominaisuuksista.

(Kuva: Keltainen harmaasusi Suomessa v.2016)

(Kuva Kaj Granlund: Harmaasudet Venäjän Jakutiassa turkistehtaalla v.2016)


Suden suojelulle ei ole järkeviä perusteita

Miksi ihmisen pitäisi sopeutua elämään suden ehdoilla? Onko kyseessä harha, jonka susitutkijat ja luonnonsuojelujärjestöt ovat onnistuneet luomaan?

Susi kuuluu erämaihin, eikä asutuille alueille tai niiden läheisyyteen. Suomessa ei kuulu suojella sellaisia susia, jotka liikkuvat asutuilla alueilla ja aiheuttavat haittaa ja vahinkoa asukkaille, harrastustoiminnalle ja elinkeinoille. Myöskään susihybridejä ei pidä suojella vaan ne on hävitettävä luonnosta.