Hyvää kannanhoitoa alueella vai ihmisten siedätystä susiin?

Taajamasusi, 8.11.2016:

Yksittäisiä havaintoja ja ajatuksia Varsinais-Suomen suurpetoneuvottelukunnan kokoontumisesta:

Marraskuun alussa kokoontui Varsinais-Suomessa joukko hallinnon ja eri järjestöjen tahoja kuulemaan virallista tietoa alueen suurpetotilanteesta.

Esityslistan mukaisesti kuultiin mm. katsaus alueen suurpetotilanteesta, ilveksen hoitosuunnitelmasta, SusiAita-hankkeesta sekä suden kannanhoidollisesta metsästyksestä. Kokouksen edetessä yksittäisen kokousedustajan ajatus liikkui esityslistan ulkopuolella tehden epävirallisia havaintoja, etenkin susiin liittyen.

 

Palaverin aluksi Riistakeskuksen Herman Jörgenssen kertoi ilveksen ja karhun esiintymisestä alueella. Karhu- ja ilvestilanne ei herättänyt suurempaa ihmetystä, mutta ihmetystä herätti Hermanssonin toteamus, että “tiheällä ilvesalueella Tassu-järjestelmä tuottaa helposti liian pienen kanta-arvion”. Mielenkiintoista. Kukaan tutkija tai riistahallinnon edustaja ei liene suden kohdalla todennut laskenta- tai arviointimenetelmän tuottavan liian pientä kanta-arviota.

 

(Kuvassa Tassu-rekisterin susihavaintoja vuonna 2016 tammikuun alusta marraskuun alkuun.)

Sitten siirryttiin susiin. Antti Härkälä kumppaneineen on muutaman vuoden ajan kerännyt ahkerasti suden kakkaa ja nyt on useita kymmeniä susia yksilöity ja luotu sukupuuta lounaissuomalaisille susille. Kaikesta kakan keräämisestä huolimatta tutkijat eivät ole aivan varmoja lounaisen Suomen laumojen määrästä ja sijainnista. Varmaa kuitenkin Härkälänkin mielestä on, että Vakka-Suomen rannikkoseudulle on asettunut susi/susia, Somerolle ja Uusimaalle on asettunut susipariskunta ja Rengossa on nyt todettu olevan susilauma, kuten myös Juupajoella.

Uusista lounaisen Suomen pariskunnista, uusista Rengon ja Juupajoen laumoista ja Itä-Suomen vauhdilla kasvavasta susimäärästä huolimatta lokakuun virallinen väliarvio kertoo Suomessa oleva 23-28 laumaa. Marraskuussa 2015 laumoja todettiin olevan 22-43. Näiden arvioiden perusteella on uutisoitu lehdistössäkin, että susien määrä on jopa laskussa. Silti sudet leviävät uusille alueille, haittaavat elämää, elinkeinoja ja harrastustoimintaa yhä enenevässä määrin.

(Kuvassa vuoden 2016 havaintojen perusteella näyttäisi siltä, että sudet ovat levinneet Mynämäki - Nousiainen alueelta myös Vehmaalle, Kustaviin, Taivassaloon, Laitilaan ja Uuteenkaupunkiin - Rauman tuntumaan asti.)  

”Kakkatutkimus” tuottaa tarkkaa tietoa yksittäisestä eläimestä, niinpä läsnäolijoita kiinnosti tiettyjen ”tuttujen” susien ikä. Härkälä totesi näiden tietojen olevan "ministeriön käsissä”. Riistakeskuksen Jarkko Nurmella oli kuitenkin toinen käsitys ja niinpä ikätietojakin alkoi löytymään. Avoimuus eriäviä mielipiteitä risteilevässä susikeskustelussa lienee vähintä, mitä toivoa sopii. Se saattaisi hiukan hälventää viranomaisiin ja tutkijoiden kohdistuvaa epäluottamusta.

Tänä vuonna toteutettu SusiAita-hanke oli käytännönläheisyydessään ja ongelmanratkaisukeskeisyydessään piristävä hanke kaiken sen tutkimuksen keskellä mikä ei millään tavoin auta ratkaisemaan susiongelmaa. SusiAita-hankkeessa mm. perehdyttiin susiaitojen rakentamiseen. Onpa hankkeessa järjestetty myös tilaisuus, jossa pohdittiin ratkaisuja metsästyskoiravahinkojen välttämiseksi. Tässä tilaisuudessa oli jopa pohdittu miten metsästyskäytäntöjän pitäisi muokata, ettei metsästyskoiria joutuisi suden suuhun. Haloo, siis ikiaikaisia metsästyskäytäntöjä pitäisi muuttaa, että sudet saisivat vapaasti temmeltää! 

Hyvää tarkoittava SusiAita-hanke on  lähtökohtaisesti nurinkurinen. Minkä vuoksi eläinten ja ihmisten pitää sopeutua elämään susien ehdoilla ja ympärillemme pitäisi rakentaa vahvat susiaidat. Eikö asioiden pitäisi mennä siten, että susi pitää opettaa karttamaan ihmistä, eikä sen pidä antaa levittäytyä asutuille alueille.

(Tassu-rekisterin susihavaintoja vuonna 2016.)  

Riistakeskuksen Nurmi kertoi susikannan hoitosuunnitelman toimenpiteiden toteutuksesta ja suomalaisten susiasenteista. Sudenhoitosuunnitelma on edennyt ilmeisesti suunnitellusti. Tosin huolta on aiheuttanut poliisin vallaton ja suunnittelematon toiminta, erityisesti itäsuomalaisten poliisien osalta.

Itä-Suomessa poliisi pyrkii, kuten lakikin edellyttää, varmistamaan kansalaisten turvallisuutta ja myöntää tarvittaessa poikkeusluvan häirikkösuden kaatamiseen. Lupia ei juurikaan myönnetä Lounais-Suomessa, jossa asukkaat on siedätetty elämään susien ehdoilla. Riistahallinto ja virkamiehistö onkin todennut, että “poliisin käytäntöjä pitää yhtenäistää poikkeuslupien myöntämisen osalta”. Tämä tarkoittanee sitä, että itäsuomalaiset poliisit saavat luvan ottaa mallia länsisuomalaisten poliisien käytännöistä.

 

(Tassu-rekisterin susihavaintoja vuonna 2016.)   

Lisäksi poikkeuslupia suden metsästykseen voidaan jatkossa myöntää myös sosiaalisin perustein. Tämän pitäisi kuulostaa meidän susireviiriasukkaiden mielestä hyvältä. Mutta asetelma muuttuu, kun “suden metsästykseen ja kuolleiden susien kokonaismäärään on suunniteltu asetettavan vuosittainen suurin sallittu määrä”. Tämän kuolleiden susien määrän täytyttyä ei riistahallinto voisi enää myöntää poikkeuslupia häirikkösusien metsästykseen. Entä sitten, kun kevättalvella susilauma ryhtyy kiertämään koulun pihapiiriä ja kuolleiden susien kiintiö on täynnä?

Esityslistan ulkopuolella puhuttiin myös luonnonsuojeluväen meteliä pitämästä alfa-yksilöiden kaadoista. Alfa-yksilön menetys "suojeluasiantuntijoiden" mukaan muuttaa lauman käytöstä aiheuttaen mm. enemmän häiriökäyttäytymistä. Riistahallinnon, tutkimuksen ja metsästäjien yhteinen mielipide kokouksessa kuitenkin oli, että kokemus ei tätä näkemystä tue. Todettiin, että kuolleen suden kumppani löytää uuden kumppanin ja lauma jatkaa elämäänsä entiseen tapaan. Tästä kokouksessa todetusta näkemyksestä huolimatta lehdistössä valitetaan edelleen alfa-yksilöisen kaadoista syyllistäen metsästäjiä.

(Tassu-rekisterin susihavaintoja vuonna 2016.)   

Virallinen kokoussanoma siis oli, että susilaumojen määrä on pysynyt kutakuinkin edellisen vuoden tasolla, hyviä kannanhoidollisia toimenpiteitä on tehty ja uusia hyviä käytäntöjä susien haittojen ehkäisemiseksi ollaan tehty ja on suunnitteilla.

Epävirallinen kokoussanoma on, että lounaissuomalaiset on opetettu sietämään hyvin susia ja elämään susien ehdoilla. Susipolitiikkaan ei ole tulossa ihmiset huomioivaa muutosta, joten työtä sen eteen on jatkettava kaikilla tahoilla.

Taajamasusi ry

(Tassu-rekisterin susihavaintoja vuonna 2016. Susireviirit levittäytyvät jo Uudenmaan maakunnan puolelle ja lähestyvät pääkaupunkia.)   

 

Lue myös:

Ei susikyytejä vaan susille kyytiä!, Taajamasusi, 10.10.2016

Sudet uhkaavat ihmisten turvallisuutta, Vakka-Suomen Sanomat, 14.10.2016

Erik S. Nyholm: Suomalaiset leikkivät susien kanssa!, Taajamasusi, 28.1.2015