Susisiedätykseen ei pidä suostua

Taajamasusi, 15.3.2017:

Taajamasusi ry järjesti Raaseporissa 10.3.2017 luentotilaisuuden, joka veti väkeä salin täyteen entisen Sairaanhoito-oppilaitoksen auditoriossa.

Susi-illassa asiaa tarkasteltiin susireviireillä asuvien ihmisten näkökulmasta - kerrottiin tosiasioita suden käyttäytymisestä ja kerrattiin jälleen kerran, miltä aito susi näyttää.

Tällä kertaa ei väitetty suden olevan vaaraton, kuten Riistakeskuksen/Luken/Luontoaktivistien tilaisuuksissa on tapana, vaan kerrottiin asiasta realistisesti ja pitkään sutta seuranneiden kokemuksella. Susi on peto, ei mikään lemmikki. Susi kuuluu kyllä luontoon, mutta ei asutulle alueelle vaan erämaihin.

 

 


Aluksi raaseporilainen Mikael Ahrenberg kertoi siitä todellisuudesta, minkä kanssa alueella eletään. Esimerkiksi hänen kotisaarellaan, joka sijaitsee seitsemän kilometrin päässä Tammisaaren keskustasta, asuu kuusi sutta. Saari on vain 50 neliökilometrin suuruinen. Mantereen puolella, heti saaren jälkeen, on asuinalue, jossa asuu runsaasti lapsiperheitä. Heidän kannaltaan tilanne on sietämätön.  

 

Illan pääluennoitsija oli Kaj Granlund, joka käsitteli suden roolia nyky-yhteiskunnassa pohtien millaisia ongelmia suurpedon levittäytyminen asutuille alueille aiheuttaa. Nykyinen susipolitiikka ajaa linjaa, jossa pedot saavat lisääntyä vapaasti missä vain.

Kautta historian susi on todettu vaaralliseksi ihmiselle ja sudet on pyritty aina poistamaan asutuilta alueilta lukuunottamatta nykypäivää. Olemme Suomessa saaneet elää rauhassa ilman susien aiheuttamaa vaaraa reilut sata vuotta, mutta nyt suden vaarallisuutta ei enää käsitetä, vaikka esimerkkejä susihyökkäyksistä ihmistä kohtaan on muista maista. Myöskään Ähtärin äskettäinen susihyökkäys lapsen käsivarteen ei tunnu herättelevän kaikkia osapuolia.

Venäläinen tutkija Pavlov on todennut, että susikonfliktien riski kasvaa susipopulaation kasvaessa. Tämä perustuu kolmeen tosiasiaan: 1.Niiden elintila vähenee määrän kasvaessa ja lopulta loppuu. 2.Kolmasosa susista on agressiivisia, joten määrän kasvaessa myös agressiivisten yksilöiden määrä kasvaa. 3.Lauma lähtee helposti saaliin perään, joten mitä enemmän susia, sitä enemmän saalistavia laumoja.

Kaj Granlund kertasi jälleen miltä aito susi näyttää ja miten se liikkuu. RKTL:n emeritustutkija Kaarlon Nygren on usein maininnut, että meillä oli aitoja susia vielä 1980-luvulla. Sen jälkeen hybridit ovat lisääntyneet kasvavassa määrin. Kuulijalla herää kysymys, mahtavatko nykytutkijat tunnistaakaan aitoa sutta hybridistä? 

Granlund on kirjoittanut susista  saksankielisen ja ruotsinkielisen kirjan, joka on nyt saatavana suomenkielisenä laajennettuna versiona “Suden Pohjola”. Kirjasta löytyy mm. suden tuntomerkit ja kattavaa kansainvälistä tutkimustietoa susista ja niiden käyttäytymisestä.

 

Lieksasta kotoisin oleva Asko Kettunen taas kertoi kuvin ja sanoin omia kokemuksiaan Suomen itärajalta.

Moni kuulija ei varmaan ollut tietoinen , kuinka susilauma varastoi purtavaa itselleen haavoittamalla ja raatelemalla saalista osittain ja pitäen sitä hengissä jopa parin viikon ajan. Tarkoitus oli muistuttaa havainnollisesti, että susi on raateleva petoeläin, ei mikään luppakorvainen hauva.

Myös Lieksan alueella on tullut esiin koirasusiongelma, jossa risteymät kulkevat mukana susilaumoissa ja niiden annetaan tehdä pentuja. Risteymiä jopa pannoitetaan Luken tutkimuksia varten. Kettusen omissa valokuvissa ja riistakamerakuvissa näkyi hyvin kuinka alueella liikkui sekä saksanpaimenkoiran että laikan kaltaisia susia, joista puuttuvat monet aidon suden tuntomerkit.

Kettunen kertoi huolensa, miten hän on vuosikymmeniä sutta seuratessaan havainnut suden käytöksen muuttuvan. Enää tällä pedolla ei ole ihmisarkuutta. Suden käytöksen muutos on vaikeuttanut myös koirien kouluttamista. Enää metsästäjät eivät pysty kouluttamaan koiriaan, joita tarvittaisiin myös viranomaisille annettavassa SRVA-toiminnassa.  

 

Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Rintala kertoi kokemuksia omalta lammastilaltaan. Hän sanoi, ettei itse pelkää sutta, mutta pelkää sitä näkyä jonka lampaiden hoitajana joutuu kohtaamaan, kun susi on käynyt yöllä raatelemassa useamman kymmentä lammasta lopetuskuntoon. Susialueella asuminen vaatii tuhatpäisen lammaslauman ajamista sisätiloihin joka yöksi, mikä aiheuttaa valtavan työmäärän verrattuna siihen, että lampaat voisivat hyvin laiduntaa kesäkaudella ulkona ympärivuorokautisesti. Myös Rintala peräänkuulutti puolueetonta selvitystä todellisesta Suomen susikannasta.

 

Lopuksi Taajamasusi-yhdistyksen naiset kertoivat neljä erilaista kokemusta susien liikkumisesta oman kodin lähellä, ja siitä vaarantunteesta, jota nämä pedot ovat aiheuttaneet pihapiirissä ja lasten koulumatkoilla. Lasten ei pitäisi joutua pelkäämään sutta omalla kotipihallaan tai koulukyytiä odottaessaan pysäkillä!

Viestinä Raaseporin alueen asukkaille haluttiin kertoa, että suden oleskelu asutulla alueella ei ole hyväksyttävää, eikä viranomaisten ja luontoaktivistien toteuttamaan susisiedätykseen pidä suostua. 

Keinoja ongelman ratkaisuun esitettiin neljä: 

1. Pihasusilaki

2. Muutos metsästyslakiin Ruotsin mallin mukaisesti: Oikeus ampua uhkaava susi

3. Suden uhanalaisuusluokitusta tarkistettava, IUCN: harmaasusi on globaalisti elinvoimainen laji

4. Yhteistyötä eri susialueiden asukkaiden välillä lisättävä, jotta susipolitiikka saadaan oikeille uomille

 

Lopuksi esitettiin vielä kiitokset metsästäjille, jotka olivat osallistuneet susijahtiin. Suden kaato asutulla alueella on merkittävä turvallisuusteko!