Journalistinen etiikka kateissa Perhon tapauksessa

Taajamasusi, 2.12.2014:

Suomen lehdistö on seurannut Perhon salakaatotapausta harvinaisen aktiivisesti ja tarkasti lähes kahden vuoden ajan.

Marraskuun puolivälissä alkaneesta käräjäoikeuden käsittelystä uutisoitiin etusivun uutisin aina siihen asti, kunnes syyttäjän omat todistajat romuttivat syytöksen perusteet jo oikeudenkäynnin neljäntenä päivänä. Silloin media hiljeni.

Suomenkielinen lehdistö ei uutisoinut sanaakaan professori Hannes Lohen kuulustelusta, jossa hän totesi, että mikäli dna-tutkimuksen uudet menetelmät olisivat käytössä myös Oulun yliopistossa, olisi hybridit huomattavasti helpompi huomata.

Hänen johtamassaan koirien geenitutkimuksessa käytetään 170000 geenimarkkeria, kun taas Oulun Yliopiston professori Jouni Aspin susien geenitutkimuksessa käytetään 17 markkeria.

Lohi totesi myös, että mikäli geenipankissa on esimerkiksi 20-30 hybridin geenit mukana, on aineisto arvoton aidon suden määrittelyn kannalta. Yli 40 dna-näytettä oli Rktl:n arkistoista hukassa.

 

Susitutkija Ilpo Kojola oli omassa todistajanlausunnossaan todennut, että Evirasta löytyy tarvittava morfologinen ulkomuototunnistus, jotta hybridit eivät kulkeudu sieltä eteenpäin Oulun yliopiston geenipankkiin.

 

Tuo Kojolan omasta päästä keksimä väite tuli kumottua, kun Eviran Minna Nylund todisti, että Evira ei tee lajimääritystä, eikä heillä ole siihen pätevyyttä. 

Perhon susien kallotutkija, Oulun yliopiston tutkijatohtori, Anna-Kaisa Salmi taas todisti, että hänellä ei ole kallotutkimukseen soveltuvaa pätevyyttä, ja tämä tutkimustehtävä oli hänen urallaan vasta toinen – ensimmäisen oltua ns. Pöytyän Auli-suden kallon tutkimus.

Hannes Lohi sen sijaan totesi oikeudessa Auli-suden olleen todennäköisesti kolmannen sukupolven hybridi.

 

Seuraavalla viikolla puolustuksen todistaja, Rktl:n Ilomantsin tutkimusaseman johtana toiminut tutkija, Kaarlo Nygren kertoi, että jo 90-luvulla omituisen näköisetkin susieläimet lähetettiin geenitutkimuksen aineistoksi.

Tämä oli Rktl:n toimintatapa jo silloin. Laatujärjestelmä hybridien eliminoimiseksi aineistosta puuttuu. Nygren arvioi Perhon susieläinten kallot hybridien kalloiksi.

Nykyinen susitutkimus nojaa kouluttamattomien pannoittajien arvioon siitä, onko kyseessä susi vai hybridi. Minkäänlaista ulkomuototunnistukseen liittyvää koulutusta näillä toimijoilla ei ole.

Eikä Oulun Yliopiston professori Jouni Aspilla ollut esittää minkäänlaista valokuva- tai raportointiaineistoa geenipankin eläinten taustoista tai historiasta.

 

Onneksi edes yksi ruotsinkielinen lehtiyhtymä raportoi oikeudenkäynnin tapahtumista vielä senkin jälkeen, kun alkoi ilmetä, että dna-tutkimuksen vertailumateriaali on täysin saastunutta ja tutkimus epäpätevää.

Yle:n ja STT:n toimittajat olivat myös paikalla, mutta päättivät oikeudenkäynnistä raportoinnin sijaan haastatella yleisössä istuvaa biologianopettajaa hänen mielipiteistään.

Myös Keskipohjanmaa-lehti päätti puolustuksen todistusaineiston esittelyn sijasta haastatella vielä kertaalleen Jouni Aspia ja toistaa hänen väittämiään.

Johtopäätöksenä oikeudenkäynnin todistajanlausunnoista mikä tahansa media olisi voinut helposti todeta, että koko Suomen susikanta on suhteellisen hybridisoitunutta. Jostain syystä tätä ei uskallettu tai haluttu sanoa ääneen.

 

Lue myös:

Ei kiitos koirasusien suojelulle, Taajamasusi, 3.12.2014

Eläintarha halusi vangita koirasusia loukuilla, Österbottens Tidning, 26.11.2014

Ähtärin eläinpuiston intendentti halusi pyydystää Perhon koirasudet, kirje Ympäristöministeriöön, 12.4.1994

Syyttäjä: Metsästyksen johtajien tulisi saada ankarammat rangaistukset, Vasabladet, 26.11.2014

Petoyhdyshenkilö irtisanoi itsensä, Vasabladet 26.11.2014

"Kallot kuuluvat hybrideille", Österbottens tidning, 25.11.2014 

Perhon sudet voivat olla sukua hybrideille, Vasabladet, 25.11.2014

"Melkein-susilla” on lain suoja, Vasabladet, 24.11.2014

Hybridejä voi sisältyä susien geenipankkiin, Österbottens Tidning, 20.11.2014

Vapauttavat tuomiot Lillhärdalin tapauksessa Ruotsissa, Svensk Jakt, 26.11.2014