Suomessa 300 – 400 sutta vuonna 2014

Taajamasusi, 11.12.2014:

Suotuisan suojelun vaatimukset ylitettiin kertarysäyksellä.

Rktl antoi tuoreen arvionsa susikannan koosta 9.12.2014. Se kertoo, että tutkijat ovat löytäneet näinkin paljon susia. Todellinen määrä on vielä paljon suurempi - susitutkijat arvioivat vain vähimmäiskannan.

Moni susilauma puuttuu vieläkin tuoreesta Rktl:n kartasta, vaikka petoyhdyshenkilöt ovat havaintonsa Tassu-rekisteriin niistä ilmoittaneetkin. Joka tapauksessa nyt on päästy jo lähemmäksi totuutta kuin viime vuosina.


Susilaumojen kannankehitys on Rktl:n mukaan ollut seuraavanlainen viime vuosina:

2/ 2011: 8 -19 laumaa (135 – 145 sutta)

1/ 2012: 14 - 24 laumaa (150 - 160 sutta)

2/ 2013: 10 - 16 laumaa (120 - 135 sutta)

2/ 2014: 16 - 24 laumaa (140- 155 sutta)

12/ 2014: 29 - 41 laumaa (xxx - xxx sutta)

Mikäli käytetään samantapaisia laumakoon kertoimia, kuin Rktl itse on käyttänyt viime vuosina, saadaan tämän hetken susikannan kooksi 290 - 410 sutta.

 

Parin viime vuoden ajan on riistahallinnon edustajien, väitöskirjatekijöiden, susitutkijoiden sekä susiaktivistien suilla toitotettu salakaadoista, jotka ovat kuulemma aiheuttaneet susikannan ”romahduksen”.

Nehän ovat perustana mm. tämän viikon perjantaina esiteltävälle Mari Pohja-Mykrän väitöskirjalle, jossa todetaan, että susikanta ei menesty salakaatojen johdosta. Samoja syitä esittää Juha Hiedanpää perusteluna omille susiensiedätyssopimuksilleen.

 

 

Eviran mukaan susien suurin kuolinsyy on auton alle jääminen. Mitä tästä voimme päätellä? Ainakaan susi ei ole erämaan arka asukki, eikä väistä ihmistä.

Vuosina 2001-2014 susien luvattomia tappoja oli Eviran laskuissa mukana yhteensä 14, eli noin yksi / vuosi. Ei voida puhua siis susikannan romahduksesta salakaatojen vuoksi tälläkään perusteella.

 

Mikäli nyt halutaan spekuloida sillä, mikä selittää kannan tuplaantumisen yhden vuoden aikana, on mahdollisia syitä kolme:

1. Kyseessä ovat hybridilaumat, jotka lisääntyvät kaksi kertaa vuodessa ja joiden reviirit ovat paljon pienemmät kuin aidolla sudella. Koirasusi viihtyy todennäköisesti myös aitoa sutta helpommin ihmisasutuksen tuntumassa.

2. Susia ja koirasusia on laskettu luontoon susiaktivistien toimesta. Silminnäkijöitä tällaisille tapauksille on jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Tiedämme myös esimerkiksi venäläisen Bologovin toimista itärajan tuntumassa.

3. Susikanta ei todellisuudessa koskaan pudonnutkaan, vaan susien määrä on poliittinen luku, jonka Rktl määrittelee tarkoitushakuisesti omien tai taustaryhmiensä tavoitteiden mukaisesti.

 

Oli syy mikä tahansa, Rktl:n uskottavuuden lukema on täysi nolla. Viime vuosina on susialueiden asukkaiden ja metsästäjien keskuudessa hyvin tiedetty, että susia on huomattavasti enemmän kuin mitä tutkimuslaitos vuosittain ilmoittaa.

Tassu-rekisteristä on pyyhitty pois petoyhdyshenkilöiden ilmoituksia ja jälkilaskennoista on mielivaltaisesti vähennetty susien lukumääriä susitutkijoiden ylemmyydentunnossa suhteessa paikallisiin metsästäjiin.

 

Suotuisan suojelun tasoksi on viranomaisten toimesta määritelty 20 laumaa. Nykyarvion mukaan meillä olisi nyt mahdollisuus poistaa kertaheitolla 9 – 21 laumaa.

Seurauksena tälle Rktl:n kaapista ulostulolle ei ole enää mitään syitä pantata kaatolupia näille pihoissa kulkeville ja metsästyskoiria tappaville pedoille.

Kokonaiset laumat on syytä poistaa tiheästi asutuilta alueilta, joissa ei ole selkeää riittävän suurta erämaa-aluetta susien reviiriksi.

Metsästysalueille, joissa koiravahinkoja on ollut tämän vuoden aikana Sami Lipsasen pitämän kartan mukaan yhteensä 52 kpl, on syytä antaa lupia näiden koirien tappoihin erikoistuneiden susien poistolle.

 

Odotamme mielenkiinnolla seuraavaa susipolitiikkaan liittyvän kuplan puhkeamista. Perhon oikeudenkäynnin myötä on tullut selväksi, että Suomessa ei ole minkäänlaista toimivaa laatujärjestelmää koirasusien tunnistamiseksi. 

Tämän talven aikana kaadettavista susista on syytä ottaa kansalaisten toimesta dna-näytteet ja tutkituttaa ne sellaisessa laboratoriossa, joka käyttää tutkimuksessaan vähintään useita tuhansia geenimarkkereita Oulun yliopiston 17 geenimarkkerin sijasta.

Susieläimet on jahtiporukoiden toimesta dokumentoitava mittoineen sekä valokuvattava huolellisesti, erityisesti kynsien, silmien värin, turkin värityksen ja kehon muodon osalta. Kuvat on julkaistava vapaasti, jotta kaikki halukkaat pääsevät vertailemaan eri puolilla maata liikkuvien susieläinten ulkonäköä.

 

Koko susitutkimus on saatava uusille urille ja kansalaisia mitä suurimmassa määrin haitanneita valheellisia tietoja antaneet riistantutkimuksen ja riistahallinnon edustajat on saatettava vastuuseen tahallisen vahingon tuottamisesta.

Harhaanjohtavan ja asioita vääristelevän tutkimustiedon sekä huhupuheiden levittäminen on aiheuttanut huomattavia sekä tunnearvoltaan merkittäviä että taloudellisia menetyksiä sekä mustannut väärin perustein metsästystä harrastavien kansalaisten mainetta.

 

Lue myös:

Evirassa tutkitut sudet vuosina 2001-2014, Evira, 3.12.2014

Suomen susilaumojen määrä on kasvanut, Rktl, 9.12.2014

Suden kanta-arviot, Rktl, 5.2.2014

Suomen susikanta on pienentynyt viime talvesta, Rktl, 12.2.2013

Lausunto Suomen susitilanteesta, Rktl, 16.1.2012

Lausunto susitilanteesta, Rktl, 9.2.2011

IUCN Punainen lista: Harmaasusi - luokitus: ELINVOIMAINEN, IUCN,2012

Väitöskirja: Vahinkoeläinsodasta psykologiseen omistajuuteen, Mari Pohja-Mykrä, 12.12.2014