Mitä pitää tehdä susiongelman ratkaisemiseksi vuonna 2016?

Taajamasusi, 3.3.2016:

Samat toimenpiteet, joita ehdotimme vuonna 2015, ovat ajankohtaisia edelleen. 

1. Pihasusilaki 150 m

2. Suden uhanalaisuusluokituksen muutos ja eteläisen Suomen siirtäminen samaan EU:n luontodirektiivin V-liitteeseen kuin Pohjois-Suomi ja Viro

3. Nollatoleranssi susille asutuilla alueilla

4. Koirasusiasia selvitettävä perusteellisesti

5. Susialueiden asukkaiden yhteistyö yli maakuntarajojen

Tällä hetkellä lounaisessa Suomessa on neljä susilaumaa ja sen lisäksi kaksi uutta laumaa on asettumassa Kankaanpää/Suodenniemelle ja Somero/Nummi-Pusulaan. Luke:n kenttämestarin Antti Härkälän mukaan havaintoja yksittäisistä susista on näiden laumojen lisäksi erittäin paljon. Niitä löytyy rannikkoalueelta koko matkalta Helsingistä Poriin asti.

Koko Suomessa laumojen määräksi ilmoitettiin joulukuussa 2015 yhteensä 34-38. Uusi Luonnonvarakeskuksen päivitetty vähimmäiskanta-arvio ilmestynee ensi viikolla.

 

Taajamasusi, esitys (10.4.) Perhon Petoillassa, 13.4.2015:

Susikanta on viime aikoina lisääntynyt räjähdysmäisesti koko maassa, myös lounaisessa Suomessa, jossa on tällä hetkellä kolme elinvoimaista susilaumaa.

Ensi vuonna laumoja on todennäköisesti jo yhteensä viisi, koska kannanhoidolliset kaatoluvat torpattiin valitusten vuoksi.

Nämä kaikki laumat liikkuvat asutuksen keskellä, eikä ihmispelkoa ole niillä havaittavissa. Erämaata ei Varsinais-Suomessa tai Satakunnassa juuri ole.

Samat ongelmat toistuvat eri puolilla maata sekä taajamissa että haja-asutusalueilla. Mikä siis neuvoksi?

Tässä viisi ajatusta, joilla susiongelma voidaan saada aisoihin:

 

1. Pihasusilaki

Ruotsin Metsästyslain 28 §:n mukainen muutos on saatava myös Suomeen.

Suomessa on olemassa ns. pakkotilalaki, joka oikeuttaa itsensä ja omaisuutensa puolustamiseen. Suden kohdalla lain tulkinta on kuitenkin epävarmaa ja jokainen tapaus harkitaan erikseen – lähtökohtaisesti törkeänä metsästysrikoksena.

Sen takia Suomen Metsästyslakiin tulisi tehdä Ruotsin mallin mukainen muutos, jolloin susi, jonka katsotaan olevan hyökkäämässä tai valmistautumassa hyökkäykseen kotieläintä, lemmikkiä tai metsästyskoiraa kohti, voidaan ampua ilman, että asiasta pitäisi vaivata poliisia ollenkaan.

Tapahtuman jälkeen asiasta ilmoitetaan paikalliseen ELY-keskukseen, jonka viranomainen voi todeta, onko asia tapahtunut lain hengen mukaisesti. Selvennys on tarpeen, koska tällä hetkellä on epäselvyyttä siitä, saako itseään tai omaisuuttaan puolustaa.

 

2. Uhanalaisuusluokitus

(Kuva: Harmaasuden levinnäisyysalue, keltainen alue: "elinvoimainen laji", lähde: IUCN, 2014)

Tänä vuonna on puututtava suden uhanalaisuusluokitukseen.

Suomessa on tänä vuonna meneillään nisäkkäiden uhanalaisuusluokituksen päivitys. Susi kuuluu näihin tarkistettaviin lajeihin. Nyt olisikin oikea aika ottaa yhteyttä Ympäristöministeriön työryhmään, joka päivitystä valmistelee.

Sutta ei voi missään mielessä luokitella uhanalaiseksi. Itäisessä naapurimaassaamme niitä on Luke:n susitutkijoiden mukaan noin 50’000 yksilöä. Kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n luokituksen mukaan harmaasusi lajina on elinvoimainen. Sitä löytyy maapallolta 170’000-200’000 yksilön verran ainakin 50 eri valtion alueelta. Suomen ja Venäjän Karjalan yhteinen populaatio on luokiteltu "silmälläpidettäväksi" - ei uhanalaiseksi.

Suurimmat susipopulaatiot löytyvät Kanadasta, USA:sta ja Venäjältä. Suomella ei ole minkäänlaista vastuuta toimia EU:n petoreservaattina. Susi ei ole globaalisti tai eurooppalaisittain uhanalainen laji, eikä siksi ansaitse erityissuojelua.

 

3. 0-toleranssi

(Kuva: Susilauma kulkee keskellä asutusalueita Nousiaisissa 8.4.2015)

Nollatoleranssi on ainoa mahdollinen tavoite susille asutuilla alueilla.

Kun ongelmia on katseltu susialueilla nyt useamman vuoden ajan, alkaa monen ihmisen mielestä ainoa oikea ratkaisu olla susilaumojen poisto kokonaisuudessaan taajamista, kyliltä ja pihoilta.

Petojen karkottamiset tai muutamat yksittäiset poistoluvat eivät ole muuttaneet alkuasetelmaa mihinkään. Ongelmat eivät tule ratkeamaan myöskään ihmisiä siedättämällä.

Ihmisten, lemmikkien ja kotieläinten turvallisuuden sekä maaseudun kotieläinyrittäjien toiminnan jatkuvuuden ja verorahojen järkevän käytön kannalta ainoa vaihtoehto on nollatoleranssi susille asutuilla alueilla.

 

4. Hybridit 

(Kuva: Vehmaan pihasusi keväällä 2014, lähde: Poliisi)

Koirasusiongelma on otettava tosissaan.

Tämän kevään kannanhoidollisissa jahdeissa on kaadettu mitä omituisemman näköisiä otuksia. Vain muutama näyttää aidolta sudelta. Aidon suden määritelmät löytyvät mm. Venäjän tiedeakatemian 600-sivuisesta teoksesta Volk (susi).

Jos näitä metsässä ja pihoilla liikkuvia hukkaeläimiä vertaa vaikka Ranuan eläintarhan susiin, ero on melkoinen. Miksi tätä ei tunnusteta ja ryhdytä selvittämään susikannan puhtautta? Ilmeisesti meillä halutaan pitää kiinni viranomaisten ja valtion susitutkijoiden koskemattomuudesta – heidän auktoriteettiaan ei tohdita kyseenalaistaa, vaikka syitä olisi runsaasti.

Kulissien ylläpitäminen kuitenkin pahentaa tilannetta. Jossain vaiheessa ne tulevat romahtamaan - ja parempi olisi ennemmin kuin myöhemmin, jotta vältyttäisiin näiden hybridien aiheuttamilta turhilta vahingoilta.

 

5. Yhteistyö yli maakuntarajojen

(Kuva: Susilaumat poronhoitoalueen eteläpuolella, lähde: Rktl 1/2015)

Koko Suomen susialueiden asukkaat tarvitaan yhteistyöhön

Susiongelma mielletään toisinaan vain metsästykseen ja metsästyskoirien menetykseen liittyväksi ongelmaksi. Nykypäivänä sudet eivät kuitenkaan liiku vain metsissä vaan yhtä paljon myös pelloilla, pihoilla ja teillä. Ne rajoittavat maaseudun elinkeinonharjoittamista ja turvallista ulkonaliikkumista kohtuuttomasti.

Susiongelma on jokaisen susialueella asuvan ongelma, ja toivottavasti poliitikoista löytyy riittävästi päättäjiä, joiden halu kuunnella näitä ihmisiä ja samaistua heidän ongelmiinsa on aitoa ja vilpitöntä - ja joilla on tahtoa toimia aktiivisesti asioiden muuttamiseksi.

Emme saa jäädä pohtimaan asioita yksin alue kerrallaan vaan yhteistyössä kaikki Suomen susialueet huomioiden.

 

Lue myös:

Malawin sudet, Kaarlo Nygren, 24.4.2014

Suomalaiset leikkivät susien kanssa, Erik S. Nyholm, 28.1.2015