Suomen Riistakeskus eväsi tylysti kaatoluvan Varsinais-Suomessa

Taajamasusi, 14.10.2015:

Hakijan hyvistä perusteluista ja alueen asukkaiden lukuisista näköhavainnoista huolimatta Riistakeskus ei antanut lupaa yhden suden kaatoon Nousiaisten alueella.

Myös kannanhoidolliset kaatoluvat jäivät käyttämättä Varsinais-suomessa viime keväänä luontoaktivistien valituksen takia. Turun hallinto-oikeus totesi vasta nyt syksyllä, että valitus oli aiheeton.

Kaatoluvat olisi asukkaiden mielestä pitänyt saada käyttöön heti hallinto-oikeuden toteamuksen jälkeen, varsinkin kun havaintoja kesyistä susista on tehty alueella viime aikoina runsaasti myös päiväsaikaan.

Riistakeskus myöntää, että sudet oleskevat asutulla alueella ja aiheuttavat turvattomuuden tunnetta. Siitä huolimatta hakemus on hylätty. Perustelut kuulostavat sanahelinältä.

Jos vahinkoperusteista lupaa ei voida myöntää liian vähäisten vahinkojen takia, niin vaihtoehtona olisi antaa lupa käyttämättä jääneiden kannanhoidollisten lupien toimeenpanoon.

Nyt on meneillään asukkaiden ja kotieläinten turvallisuuden laiminlyönti viranomaisten toimesta.

 

 

Tiivistelmä hakijan perusteluista:

1. Hakijan mukaan sudet aiheuttavat turvattomuuden tunnetta ja alueella on jouduttu järjestämään ylimääräisiä koulukyytejä ja lasten ulkoilua on jouduttu rajoittamaan.


2. Kotieläimiä on pidettävä silmällä jatkuvasti, petoaitoihin ja laumanvartijakoiriin on panostettu.

3. Susien vakiintuneet reitit kulkevat lähellä asutusta ja toistuvasti pihapiireissä.

4. Alueella myynnissä olevat kiinteistöt eivät houkuta lapsiperheitä susien takia.

5. Sudet tappoivat 17.-18.9.2015 välisenä yönä kaksi lammasta lähellä osoitetta Valpperintie 820, Nousiainen.

Hakijan mukaan alueella on vakiintunut susireviiri, jolla on tänäkin vuonna pentuja. Reviirillä on noin 7-9 sutta.

 

Riistakeskus selvittää asiaa:

Loimaan maaseutuviranomainen / Nousiainen on 29.9.2015 sähköpostitse tulleen lausunnon mukaan saanut yhden puhelinilmoituksen lammasvahingosta. Maaseutuviranomainen kirjoittaa lausunnossa, että vahingon lähialueella on yhteensä 32 tilaa, joilla on laiduntavia kotieläimiä. Maaseutuviranomainen puoltaa hakemusta.

Lounais-Suomen poliisilaitos on 25.09.2015 vastannut sähköpostitse ja todennut, että poliisin rikostietojärjestelmään (PATJA) on 26.9.2015 kirjattu yksi tapaus, jossa harjoitustehtävässä ollut metsästyskoira tapettiin susien toimesta Nousiaisissa. Poliisin mukaan havaintoja susista on 2015 vuoden ajalta useita (Tassu-järjestelmä), joista osa on pihapiirivierailuja. Vuoden 2015 havainnot poikkeavat aikaisemmilta vuosilta siten, että havaintoja on nyt tehty enemmän läpi vuoden. Aikaisempina vuosina havaintoja on tehty lähinnä syys-, talvi- ja kevätkaudella. Poliisiviranomainen puoltaa hakemusta.

Nousiaisten kunnanhallitus puoltaa 5.10.2015 antamassaan lausunnossa poikkeuslupahakemusta. Kunnanhallituksen mukaan sudet aiheuttavat haittaa eläintenpidolle, turvattomuuden tunnetta ja käyttäytyvät epänormaalisti liikkuessaan lähellä asutusta. Sudet aiheuttavat myös ylimääräisiä koulukyytikustannuksia kunnalle.

Maskun seudun rhy on 5.10.2015 lausunnossaan puoltanut hakemusta. Maskun seudun rhy:n mukaan susista tehdään havaintoja lähes päivittäin ja metsästäjät joutuvat sosiaaliseen paineen kohteeksi.

Mynämäen alueen rhy on 2.10.2015 lausunnossaan puoltanut hakemusta. Mynämäen alueen rhy antaa seikkaperäisen selvityksen alueella liikkuvista susista. Riistanhoitoyhdistys korostaa, että sudet liikkuvat yhä lähempänä asutusta ja taajamia aiheuttaen epävarmuuden tunnetta. Rhy mainitsee myös alueella tapahtuneen koiravahingon enteenä koiravahinkojen yleistymiselle.

PÄÄTÖS: Suomen riistakeskus on päättänyt hylätä hakemuksen.

 

Riistakeskus selostaa päätöksen taustaa:

Riistakeskus Varsinais-Suomen alueella oli talvella 2014-2015 yhteensa 17-20 sutta. Alueella oli kaksi laumaa, joista toinen(hakemusalueen lauma) liikkuu pääasiassa Mynämäki-Yläne -alueella (6 yks.) ja toinen Yläne-Oripää-Pöytyä -alueella (9 yks.). Lisäksi Riistakeskus Uusimaan alueella asuva susipari vieraili Perniö-Kisko -alueella. Lisäksi Satakunnan puolella Köyliö-Huittinen alueella asusti susilauma, jossa on 6 sutta. Tämän lauman reviiri ulottuu myös Varsinais-Suomen puolelle, siten että suuri osa Loimaan kuntaan kuuluvasta Alastarosta kuuluu reviirialueeseen.

Epävirallisten, mutta suurpetoyhdyshenkilöiden vahvistamien havaintojen perusteella kaikissa yllä mainituissa susireviireissä on tällä hetkellä uudet pentuelaumat. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajaseudulle asettunut susipari on myös saanut pentuja, eli uusi lauma on muodostunut myöskin tälle alueelle.
Varsinais-Suomen susikanta on siten oletettavasti vahvistunut verrattuna edelliseen kauteen. Susikanta on Varsinais-Suomessa suotuisan suojelun tasolla.

Poikkeusluvan kohteena olevan eläimen/eläinten käyttäytyminen hakemusalueella

Hakemusalueella on susilauma. Susista on 1.5.2015 jälkeen koko oletetulta reviirialueelta kirjattu 40 havaintotapahtumaa, josta 12 on pihapiirissä. Näistä 28 tapahtumaa on hakemusalueelta ja 8 pihapiirissä.

Oletetulle reviirialueelle on joitakin suurpetoaitoja pystytetty, mutta kaikkien eläinten suojeleminen petoaidoilla ei liene taloudellisesti mahdollista tai edes järkevää. Haitat ja vahingot eivät ole ilmenneet niin säännöllisesti samoissa paikoissa, että kohdennettua petoaidan rakentamista tai kohdennettua karkotusoperaatiota olisi mahdollista toteuttaa.

 

Loppuyhteenvedossa Riistakeskus toteaa mm. seuraavaa:

“On kiistatonta, että hakemusalue on ollut osa vakiintunutta susireviiriä jo noin kymmenen vuotta. Sudet ovat myös vuosien saatossa käyneet rohkeimmiksi ja ne aiheuttavat turvattomuuden tunnetta, harmia ja vahinkoja. Tämä ilmenee sekä poliisiviranomaisen, kunnan että maaseutuviranomaisen kuin riistanhoitoyhdistystenkin lausunnoista.”

 

Riistakeskuksen johtopäätös näistä seikoista huolimatta:

“Edellä olevan perusteella ja tämän hetkisessä tilanteessa käytettävissä olevien tietojen perusteella poikkeuslupaa ei myönnetä.“

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -





Lue koko päätös:

SUOMEN RIISTAKESKUS

METSÄSTYSLAIN 41 A §:N MUKAINEN POIKKEUSLUPA

PÄÄTÖS Pvm 
09.10.2015, Nro 2015-1-650-00184-1

HAKEMUS

Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa seuraavasti:

Eläinlaji ja -määrä: Susi 1

Hakemusalue: Nousiainen

Alueen pinta-ala: 15500 ha

Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta suden vahinkoperusteista poikkeuslupaa yhdelle sudelle 25.09.2015 - 15.10.2015 väliselle ajalle.

Tiivistelmä hakijan perusteluista:

1. Hakijan mukaan sudet aiheuttavat turvattomuuden tunnetta ja alueella on jouduttu järjestämään ylimääräisiä koulukyytejä ja lasten ulkoilua on jouduttu rajoittamaan.


2. Kotieläimiä on pidettävä silmällä jatkuvasti, petoaitoihin ja laumanvartijakoiriin on panostettu.

3. Susien vakiintuneet reitit kulkevat lähellä asutusta ja toistuvasti pihapiireissä.

4. Alueella myynnissä olevat kiinteistöt eivät houkuta lapsiperheitä susien takia.

5.Sudet tappoivat 17.-18.9.2015 välisenä yönä kaksi lammasta lähellä osoitetta Valpperintie 820, Nousiainen.

Hakijan mukaan alueella on vakiintunut susireviiri, jolla on tänäkin vuonna pentuja. Reviirillä on noin 7-9 sutta.

Tiivistelmä hakijan esittämistä toimenpiteistä jotka on tehty vahinkojen estämiseksi:

1. Ihmisiä on tiedotettu susien liikkeistä mm. petoyhdyshenkilöiden ja paikallislehden avulla.
2. Alueella on rajoitettu tai lopetettu kotieläinten pitoa.
3. Alueelle on hankittu laumanvartijakoiria ja petoaitoja. 4. Poikkeuslupia on haettu toistuvasti alueelle tavoitteena saada metsästyksellä lisää arkuutta susiin. Lupia ei ole myönnetty tai niitä ei ole voitu käyttää valitusten takia.

Välitoimenpiteet Suomen riistakeskus Varsinais-Suomi on pyytänyt selvitystä metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 2 §:n perusteella Loimaan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, jonka alueelle Nousiainen kuntana kuuluu ja Lounais-Suomen poliisilaitokselta. Lisäksi on pyydetty tietoa susitilanteesta Maskun seudun riistanhoitoyhdistykseltä, Mynämäen alueen riistanhoitoyhdistykseltä ja Luken tutkimusmestari Antti Härkälältä.

Suomen riistakeskus on tarkastanut susihavainnot suurpetohavaintojärjestelmästä (TASSU) ja Riistavahinkorekisteristä.

Loimaan maaseutuviranomainen / Nousiainen on 29.9.2015 sähköpostitse tulleen lausunnon mukaan saanut yhden puhelinilmoituksen lammasvahingosta. Maaseutuviranomainen kirjoittaa lausunnossa, että vahingon lähialueella on yhteensä 32 tilaa, joilla on laiduntavia kotieläimiä. Maaseutuviranomainen puoltaa hakemusta.

Lounais-Suomen poliisilaitos on 25.09.2015 vastannut sähköpostitse ja todennut, että poliisin rikostietojärjestelmään (PATJA) on 26.9.2015 kirjattu yksi tapaus, jossa harjoitustehtävässä ollut metsästyskoira tapettiin susien toimesta Nousiaisissa. Poliisin mukaan havaintoja susista on 2015 vuoden ajalta useita (Tassu-järjestelmä), joista osa on pihapiirivierailuja. Vuoden 2015 havainnot poikkeavat aikaisemmilta vuosilta siten, että havaintoja on nyt tehty enemmän läpi vuoden. Aikaisempina vuosina havaintoja on tehty lähinnä syys-, talvi- ja kevätkaudella. Poliisiviranomainen puoltaa hakemusta.

Nousiaisten kunnanhallitus puoltaa 5.10.2015 antamassaan lausunnossa poikkeuslupahakemusta. Kunnanhallituksen mukaan sudet aiheuttavat haittaa eläintenpidolle, turvattomuuden tunnetta ja käyttäytyvät epänormaalisti liikkuessaan lähellä asutusta. Sudet aiheuttavat myös ylimääräisiä koulukyytikustannuksia kunnalle.

Maskun seudun rhy on 5.10.2015 lausunnossaan puoltanut hakemusta. Maskun seudun rhy:n mukaan susista tehdään havaintoja lähes päivittäin ja metsästäjät joutuvat sosiaaliseen paineen kohteeksi.

Mynämäen alueen rhy on 2.10.2015 lausunnossaan puoltanut hakemusta. Mynämäen alueen rhy antaa seikkaperäisen selvityksen alueella liikkuvista susista. Riistanhoitoyhdistys korostaa, että sudet liikkuvat yhä lähempänä asutusta ja taajamia aiheuttaen epävarmuuden tunnetta. Rhy mainitsee myös alueella tapahtuneen koiravahingon enteenä koiravahinkojen yleistymiselle.

PÄÄTÖS: Suomen riistakeskus on päättänyt hylätä hakemuksen. Susi 0

Perustelut

Keskeiset sovelletut säännökset

Susi on aina rauhoitettu metsästyslain (615/1993) 37 §:n 3 momentin perusteella. Rauhoituksesta voidaan poiketa Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41 §:n 1 momentin nojalla 41 a §:ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella.

1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi;


2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi;

3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai


4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi.

Suomen riistakeskus voi metsästyslain 41 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myöntää luvan myös poiketa 32 §:ssä säädetyistä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksista, 33 §:ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista, 34 §:n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksistä, 35 §:ssä säädetyistä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä ja 51 §:n 1 momentissa säädetystä koiran kiinnipitovelvollisuudesta.

Metsästyslain 41 a §:n 2 momentin mukaan saaliiksi saatu susi kuuluu valtiolle ja se on toimitettava riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle. Tutkimuslaitoksen tulee hävittää riistaeläin, luovuttaa se yleishyödylliseen tarkoitukseen tai myydä valtion lukuun.

Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 §:ssä säädetään poikkeusluvan hakemisesta, 3 §:ssä poikkeusluvan myöntämisen ajankohdista, 4 §:ssä riistaeläintä koskevan poikkeusluvan myöntämisestä ja lupamääräyksistä, 5 §:ssä poikkeusluvan voimassaoloajasta sekä 7 §:ssä poikkeuslupaan liittyvästä saaliin ilmoittamisvelvollisuudesta.

Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n mukaan Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 1-3 kohdassa säädettyä luvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä:


1) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin kanta haetulla poikkeuslupa-alueella, maakunnassa sekä koko valtakunnassa;

2) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin yksilön käyttäytyminen haetulla poikkeuslupa-alueella;
3) tarvittaessa viranomaisten, julkisia hallintotehtäviä hoitavien organisaatioiden ja tutkimuslaitosten tiedot, jotka liittyvät poikkeusluvan hakuperusteeseen; ja

4) toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa. Suomen riistakeskuksen on kirjattava selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen

Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n mukaan poikkeuslupa myönnetään vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a §:ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät.

Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan poikkeuslupa myönnetään vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a §:ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan metsästyslain 41 a §:n 3 momentin mukaisia poikkeuslupia tulee myöntää vain lajin vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan metsästykseen.

Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 momentin mukaan poikkeuslupa on voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta.

Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin perusteella myönnetyssä sutta koskevassa poikkeusluvassa on määrättävä, että pyyntiin osallistuvien henkilöiden nimet on ilmoitettava alueen poliisilaitokselle ennen pyyntiin ryhtymistä ja että jokaisesta pyyntiin lähdöstä ja pyyntialueesta on etukäteen ilmoitettava poliisilaitokselle. Jos pyynti tapahtuu kunnassa, johon kuuluu rajavyöhykettä, edellä mainitut tiedot on määrättävä ilmoitettavaksi myös rajavartiolaitokselle.

Lisäksi asetuksen 5 §:ssä säädetään, että poikkeuslupa voidaan myöntää enintään 21 vuorokauden ajaksi.

Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n mukaan poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle ja poliisille ahman, ilveksen, karhun, saukon ja suden pyynnin tuloksesta ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu riistaeläin on tullut pyydystetyksi taikka, jos riistaeläin on jäänyt pyydystämättä, poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä. Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Nisäkkäiden osalta on ilmoitettava myös pyyntiajankohta ja sukupuoli.

Metsästyslain 41 §:n 5 momentin mukaan poikkeuslupien nojalla pyydettävän saaliin vuotuista määrää voidaan rajoittaa. Asianomaisesta rajoittamisesta säädetään tarkemmin poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2014-2015 annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (28/2015). Asetus on voimassa 23.01.2015-31.7.2015.

Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2014 - 2015 annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa ei ole annettu suurinta sallittua saalismäärärajoitusta suden metsästykseen koskien metsästyslain 41 a §:n 1 - 3 kohdan perusteella myönnettäviä poikkeuslupia. Näin ollen Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeuslupia mm. erityisen merkittävien vahinkojen estämiseksi tai muissa EU:n luontodirektiivin mahdollistamissa tilanteissa. Tapauskohtaisesti on kuitenkin harkittava ennen päätöksen tekemistä, onko muuta tyydyttävää ratkaisua ja haittaako metsästys suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai sen saavuttamista

Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on linjannut susikannan hoitoa Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa. Susikannan hoitosuunnitelma on vahvistettu 22.01.2015.

Myös oikeuskansleri on vastauksessaan (Dnro 1277/1/03, 20.12.2004) ottanut kantaa suurpetokysymyksiin. Oikeuskanslerin mukaan petoeläinten kotieläimille aiheuttamat vahingot ja niiden ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuvat todellisiksi mielletyt uhat ovat sellaisia turvallisuutta heikentäviä tekijöitä, joiden poistaminen on julkisen vallan velvollisuutena. Susi, enempää kuin muutkaan petoeläimet, eivät meillä kuulu asuttujen seutujen luonnonoloihin. Tältä osin viranomaisilla tulee olla nopeasti vaikuttavat tehokkaat keinot, joilla torjutaan ihmisasumusten, taajamien tai ihmisten käyttämien liikenne- ja kulkuväylien läheisyyteen tulevat petoeläimet. Toisaalta sama edistämisvelvoite koskee perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan myös luonnon ja sen monimuotoisuuden säilyttämistä. Käsillä on tilanne, jossa useiden perus- ja ihmisoikeuksien toteuttaminen niihin sisältyvien osittain paikallisista olosuhteista johtuvien vastakkaisten arvojen vuoksi näyttäisi johtavan ristiriitaan. Tällaisessa tilanteessa on perus- ja ihmisoikeuksia punnittava vastakkain ja pyrittävä yhteensovittamaan ristiriitaan johtavien säännösten tulkinta tavalla, joka johtaa perusoikeuksien toteuttamiseen niiden tarkoitusta vastaavalla tavalla poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Petoeläinten aiheuttamaa uhkaa ei voida kuitenkaan poistaa siten, että luonnon monimuotoisuus myös erämaaluonnon petokantojen osalta vaarantuu vastoin perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaista edistämisvelvoitetta.

Oikeuskansleri toteaa edelleen johtopäätöksenään, että edellä lausuttuun viitaten on painotettava sitä, että erityisesti perusoikeutena ja ihmisoikeutena taatun turvallisuuden ylläpitäminen on julkisen vallan ensisijainen tavoite. Julkisen vallan on varauduttava toimiin ja käytettävä niitä siten, että turvattomuutta aiheuttavat eläimet saadaan torjutuiksi ja vakavimmissa tapauksissa hävitetyiksi. Silloin kun petoeläin havaitaan paikassa, jossa on ilmeinen vaara, että ihmisen turvallisuus on uhattuna, on selvää, että uhka torjutaan. Äärimmäisenä keinona on pedon lopettaminen. Arviointi on osaltaan perustettava kuitenkin luontodirektiivin 16 artiklan poikkeusperusteisiin. Nämä poikkeusperusteet antavat mahdollisuudet sellaiseen lainsäädäntöön, jonka nojalla turvallisuuden säilyttämiseksi ja mahdollisesti myös omaisuuden suojan säilyttämiseksi tarpeelliset toimenpiteet ihmisiä ja omaisuutta uhkaavien petoeläinten torjumiseksi voidaan käytännössä toteuttaa.

 

Suotuisa suojelutaso

Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2014 - 2015 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 2 §:ssä säädetään, että 1 §:ssä säädetty rajoitus koskee poronhoitoalueen ulkopuolista Suomea.

Asetuksen perustana on kulloinkin Luonnonvarakeskuksen antamat sutta koskevat kantatiedot. Näin ollen asetuksen nojalla sallittavan pyynnin osalta on otettu huomioon se, että mahdollisesti myönnettävien poikkeuslupien nojalla tapahtuva pyynti ja saatu saalis asetettujen ylärajojen puitteissa ei vaaranna poikkeamisen kohteena olevan lajin suotuisaa suojelun tasoa tai sen saavuttamista.

Lisäksi Korkein hallinto-oikeus on todennut, että suotuisa suojelutaso ei ollut yhden suden poistamisen vuoksi uhattuna (KHO taltionumero 1723, 28.5.2014). Lisäksi Unionin tuomioistuin on todennut tuomiossaan C-342/05 (komissio vs. Suomi, annettu 14.6.2007), että vähäinen poikkeus on asianomaisen lajin kannalta neutraali.

Poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin kanta haetulla poikkeuslupa-alueella, maakunnassa sekä koko valtakunnassa

Luonnonvarakeskus on antanut (viimeisin lausunto 19.1.2015, Dnro 51/00 04 05/2015) maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon susikannan tilasta tammikuussa 2015. Lausunnon mukaan Suomessa on susilaumoja 27. Lisäksi Venäjän kanssa yhteisiä laumoja on 8. Susien yhteenlaskettu määrä on 220-245 yksilöä ja ottamalla kanta-arvioon mukaan Suomen ja Venäjän välisen valtakunnan rajan molemmin puolin liikkuvien laumojen sudet, saadaan kokonaisyksilömääräksi 240-268 sutta.

Helmikuussa 2014 susia arvioitiin olevan 140-155 yksilöä (RKTL, Dnro 57/401/2014,4.2.2014). Vastaava arvio helmikuussa 2013 oli 120-135 sutta. Edellä olevien kantatietojen perusteella on pääteltävissä, että Suomen susikanta on kehittynyt vahvasti suotuisaan suuntaan. Edellä mainittuja tuoreempia arviota Suomen susikannasta ei ole.

Riistakeskus Varsinais-Suomen alueella oli talvella 2014-2015 yhteensa 17-20 sutta. Alueella oli kaksi laumaa, joista toinen(hakemusalueen lauma) liikkuu pääasiassa Mynämäki-Yläne -alueella (6 yks.) ja toinen Yläne-Oripää-Pöytyä -alueella (9 yks.). Lisäksi Riistakeskus Uusimaan alueella asuva susipari vieraili Perniö-Kisko -alueella. Lisäksi Satakunnan puolella Köyliö-Huittinen alueella asusti susilauma, jossa on 6 sutta. Tämän lauman reviiri ulottuu myös Varsinais-Suomen puolelle, siten että suuri osa Loimaan kuntaan kuuluvasta Alastarosta kuuluu reviirialueeseen.

Epävirallisten, mutta suurpetoyhdyshenkilöiden vahvistamien havaintojen perusteella kaikissa yllä mainituissa susireviireissä on tällä hetkellä uudet pentuelaumat. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajaseudulle asettunut susipari on myös saanut pentuja, eli uusi lauma on muodostunut myöskin tälle alueelle.
Varsinais-Suomen susikanta on siten oletettavasti vahvistunut verrattuna edelliseen kauteen. Susikanta on Varsinais-Suomessa suotuisan suojelun tasolla.

Poikkeusluvan kohteena olevan eläimen/eläinten käyttäytyminen hakemusalueella

Hakemusalueella on susilauma. Susista on 1.5.2015 jälkeen koko oletetulta reviirialueelta kirjattu 40 havaintotapahtumaa, josta 12 on pihapiirissä. Näistä 28 tapahtumaa on hakemusalueelta ja 8 pihapiirissä.

17.-18.9.2015 välisenä yönä sudet tappoivat kaksi lammasta ja poliisille tehdyn ilmoituksen mukaan 26.9.2015 sudet tappoivat metsästyskoiran. Lisäksi 3.10.2015 on havainto, jossa sudet käyttäytyvät pelottomasti tavatessaan marjastajia. Kaksi viimeistä tapausta tapahtuivat hakemusalueen ulkopuolella. Samasta susilaumasta on kuitenkin oletettavasti näissäkin tapauksissa kyse.

Viranomaisten, julkisia hallintotehtäviä hoitavien organisaatioiden ja tutkimuslaitosten tiedot, jotka liittyvät poikkeusluvan hakuperusteeseen

Suomen riistakeskuksen pyytämistä selvityksistä ja lausunnoista käy ilmi, että yhdessä tapauksessa poliisille on ilmoitettu, että sudet ovat tappaneet metsästyskoiran. Paikallinen Maaseutuviranomainen on ilmoittanut yhden selkkauksen, jossa kaksi lammasta on tapettu.

Toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa

Hakemuksesta ilmenee suoritetut yleiset toimenpiteet vahinkojen estämiseksi. Onkin syytä uskoa, että hakemuksessa mainitut sopeuttamistoimenpiteet liittyen eläintenpitoon ja turvallisuuteen on tehty. Näitä toimenpiteitä on kuitenkin mahdotonta vahvistaa virallisilla tiedoilla. Oletetulle reviirialueelle on joitakin suurpetoaitoja pystytetty, mutta kaikkien eläinten suojeleminen petoaidoilla ei liene taloudellisesti mahdollista tai edes järkevää. Haitat ja vahingot eivät ole ilmenneet niin säännöllisesti samoissa paikoissa, että kohdennettua petoaidan rakentamista tai kohdennettua karkotusoperaatiota olisi mahdollista toteuttaa.

Loppuyhteenveto

On kiistatonta, että hakemusalue on ollut osa vakiintunutta susireviiriä jo noin kymmenen vuotta. Sudet ovat myös vuosien saatossa käyneet rohkeimmiksi ja ne aiheuttavat turvattomuuden tunnetta, harmia ja vahinkoja. Tämä ilmenee sekä poliisiviranomaisen, kunnan että maaseutuviranomaisen kuin riistanhoitoyhdistystenkin lausunnoista. Suomen riistakeskuksen myöntämä kannanhoidollinen lupa 2015-1-650-00004-6 olikin tarkoitettu nimenomaan tämän kaltaisen tilanteen purkamiseksi.

Nyt haettu vahinkoperusteinen pyyntilupa pitää kuitenkin harkita nimenomaan vahinkoperusteiselle poikkeusluvalle asetettujen kriteerien ja edellytysten valossa. Vahinkoperusteinen poikkeuslupa on viimeinen keino puuttua tilanteeseen, jossa tarkasti yksilöidyt sudet aiheuttavat esimerkiksi erityisen merkittävää vahinkoa.

Hakemus hylätään, koska hakemuksessa ja Suomen riistakeskuksen selvityksessä ei ole ilmennyt sellaista tilannetta, jossa lainsäädännön asettamat tiukat poikkeusperusteet ja edellytykset täyttyisivät kaikilta osin; vahinkoja ei voida yksilöidä yhteen tai muutamaan susiyksilöön, eikä voida katsoa, että poikkeusperusteet täyttyisivät edes rajaamalla suurta hakemusaluetta pienemmäksi. Kahta tapettua lammasta ei voida pitää erityisen vakavana vahinkona, eikä tilanne ole kehittynyt siihen suuntaan, että erityisen merkittävää vahinkoa olisi syntymässä. On kiistatonta, että sudet liikkuvat lähellä taajamia ja asutusta. Liikkuminen tapahtuu melkein poikkeuksetta öisin ja liittyy yleensä susien normaaliin valkohäntäpeurojen saalistukseen.
Tilanne ei ole ratkaisevasti muuttunut vuodesta 2013, jolloin Suomen riistakeskus antoi osittain samalle alueelle kaksi kielteistä päätöstä vahinkoperusteisille poikkeuslupahakemuksille. (lupapäätökset 2013-650-00045 ja 2103-650-00071).

Edellä olevan perusteella ja tämän hetkisessä tilanteessa käytettävissä olevien tietojen perusteella poikkeuslupaa ei myönnetä.

 

Päätöksen täytäntöönpano Oikeusohjeet

-
Päätöstä tehtäessä on sovellettu seuraavia oikeusohjeita:

metsästyslain (615/1993) 32 § 1 ja 2 momentti, 33 §:n 1 momentti, 35 §:n 2 ja 3 momentti, 41 §:n 1 ja 3 momentti, 41 a §:n 1 ja 2 momentti, 51 §:n 1 momentti ja 90 §, riistahallintolain (158/2011) 8 §:n 4 momentti ja 31 §:n 2 momentti, hallintolainkäyttölain (586/1996) 31 §:n 2 momentti, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 §, 2 §:n 1 ja 3 momentti, 4 §:n 1 ja 2 momentti, 5 §:n 1 momentti ja 7 §:n 1 ja 3 momentti, poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2014-2015 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (28/2015) 1-3 §, valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §, 11 a § ja 11 b §, Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina 2015-2016 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1078/2014) 1 §:n 1 momentin 6 kohta.

Muutoksenhaku

Suomen riistakeskuksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta alueella toimivaltaiselta hallinto-oikeudelta kirjallisella valituksella. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.

Käsittelymaksun määräämisen osalta valittaja voi vaatia valtion maksuperustelain (150/1992) 11 b §:n nojalla oikaisua Suomen riistakeskukselta. Oikaisuvaatimusosoitus on päätöksen liitteenä.

LISÄTIEDOT

Lisätietoja päätöksestä antaa:


Jörgen Hermansson 029 431 2342

SUOMEN RIISTAKESKUS Julkiset hallintotehtävät

Sauli Härkönen,
julkisten hallintotehtävien päällikkö

Jörgen Hermansson esittelijä, riistasuunnittelija

 

Päätös on allekirjoitettu koneellisesti riistahallintolain (158/2011) 8 §:n 4 momentin nojalla.

Päätös hakijalle käsittelymaksuin postiennakolla

JAKELU Tiedoksi:

Maskun seudun riistanhoitoyhdistys, Lounais-Suomen poliisilaitos, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri, Luonto-Liitto, Varsinais-Suomen piiri, Mynämäen alueen riistanhoitoyhdistys

MAKSU Käsittelymaksu 120,00EUR

 

VALITUSOSOITUS

(Riistahallintolaki 31.1 §)
Tähän päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen kirjallisella valituksella.

Valituskirjelmän sisältö ja allekirjoittaminen


Valituskirjelmässä, joka osoitetaan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava seuraavat asiat:

valittajan nimi ja kotikunta
päätös, johon haetaan muutosta
miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi sekä perusteet, joilla muutosta vaaditaan
postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa.

Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta.

Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä.

Valituskirjelmän liitteet

Valituskirjelmään on liitettävä:

päätös, johon haetaan muutosta valittamalla, alkuperäisenä tai jäljennöksenä
todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle asiamiehen valtakirja, jollei asiamiehenä toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja.

Valitusaika


Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun. Tiedoksisaantipäivä lasketaan seuraavasti:

Jos päätös on luovutettu asianomaiselle, asianomaisen asiamiehelle tai lähetille, tiedoksisaantipäivä ilmenee päätöksessä olevasta leimasta.
Jos päätös on lähetetty postitse saantitodistusta vastaan, tiedoksisaantipäivä ilmenee saantitodistuksesta.
Jos päätös on postitettu tavallisena kirjeenä sen katsotaan tulleen tiedoksi seitsemäntenä päivänä postituspäivästä, jollei muuta ilmene.

Jos päätös on toimitettu tiedoksi muulla tavalla jollekin muulle henkilölle kuin päätöksen saajalle (sijaistiedoksianto), katsotaan päätöksen saajan saaneen päätöksen tiedoksi kolmantena päivänä tiedoksianto- tai saantitodistuksen osoittamasta päivästä.
Jos päätös tai kuulutus sen nähtävänä pitämisestä on julkaistu virallisessa lehdessä tai julkisella kuulutuksella ilmoitustaululla, katsotaan tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jolloin kuulutus virallisessa lehdessä on julkaistu tai kuulutus pantu ilmoitustaululle.

Valituskirjelmän toimittaminen


Valituskirjelmän voi toimittaa hallinto-oikeudelle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä tai asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituksen on saavuttava viranomaiselle virka-aikana ennen 30 päivän valitusajan päättymistä, jotta valitus voidaan tutkia. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän virka-ajan päättymiseen.

Käsittelymaksu


Hallinto-oikeus perii pääsääntöisesti valitusasian käsittelystä oikeudenkäyntimaksua 97 euroa tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (701/1993) nojalla.

Hallinto-oikeuden osoite

Turun hallinto-oikeus

PL 32
20101 TURKU

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

029 5642410

 

OIKAISUVAATIMUSOSOITUS

Maksuvelvollinen, joka katsoo, että valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n sekä Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina 2015-2016 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1078/2014) 1 §:n perusteella määrätyn maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen valtion maksuperustelain 11 b §:n nojalla oikaisua. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti.

Oikaisuvaatimuksen sisältö


Oikaisuvaatimuksessa, joka osoitetaan Suomen riistakeskukselle, on ilmoitettava seuraavat asiat:

vaatimuksen tekijän nimi ja tarvittavat yhteystiedot
päätös, johon oikaisua haetaan, miltä kohdin maksuun haetaan oikaisua, mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi ja millä perusteella oikaisua vaaditaan.

Jos vaatimuksen tekijän puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos oikaisuvaatimuksen laatijana on joku muu henkilö, oikaisuvaatimuskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja tarvittavat yhteystiedot.

Oikaisuvaatimuskirjelmän liitteet

Oikaisuvaatimuskirjelmään on liitettävä:

päätös tai muu asiakirja, johon maksun periminen perustuu, alkuperäisenä tai jäljennöksenä. asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja

Aika oikaisuvaatimuksen tekemiselle


Oikaisuvaatimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä.

Oikaisuvaatimuskirjelmän toimittaminen


Oikaisuvaatimuksen voi toimittaa Suomen riistakeskukselle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä taikka asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Oikaisuvaatimuksen on saavuttava Suomen riistakeskukselle ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä, jotta vaatimus voidaan tutkia. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto, määräaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän.

Käsittelymaksu


Oikaisuvaatimukseen annettava päätös on maksuton.

Yhteystiedot


Suomen riistakeskuksen yhteystiedot löytyvät päätöksen etusivulta.