Emme tarvitse lisää keskustelukerhoja – vaan sudenkaatolupia!

Taajamasusi, 11.11.2015:

Yläneen Luontokapinetissa pidettiin 5.11.2015 Suomen Riistakeskuksen järjestämä sidosryhmätilaisuus varsinaissuomalaisille yhdistyksille ja järjestöille.

Mukaan oli kutsuttu mm. poliisin, MTK:n, riistanhoito-, kennel-, luonnonsuojelu- ja vanhempainyhdistysten edustajia.

Tilaisuuden päätarkoituksena oli pohtia perustetaanko alueelle uusi ”Reviiriyhteistyöryhmä”.

Keskustelun pohjaksi Luke:n tutkimusmestari Antti Härkälä esitteli alueen susitilannetta. Tassu-rekisterin havaintojen perusteella voidaan todeta, että alueella on neljä vakiintunutta laumaa: Köyliö-Huittinen, Pöytyä-Oripää, Mynämäki-Nousiainen ja Tenhola-Raasepori.

Sen lisäksi kartasta on yleisön silmin havaittavissa neljän uuden lauman muodostumista Euraan, Laitilaan, Paraisille ja Salon koillispuolelle Kiikalaan. Havaintoja on tehty myös muilla alueilla. Eli viime vuosien muutamasta laumasta on pian muodostumassa kymmenkunta laumaa tiheästi asutulle alueelle.

  

Pöytyäläinen petoyhdyshenkilö kertoi, kuinka paljon työtä koululaisten susikyytejä varten tehtävät raportit vaativat. ”Susihavaintoja on niin paljon, että niitä pitää käydä tarkastamassa lähes joka päivä.” Oikeastaan susikyydit pitäisi saada koko kunnan alueen lapsille, mutta kunnan varat eivät siihen tietenkään riitä.

Valtion tulisikin kantaa vastuu susikannan kasvattamisen aiheuttamista kuluista myös koulukyytien ja paikallisten ihmisten tekemän työn suhteen. Petoyhdyshenkilöt ajoivat Pöytyällä tämän vuoden aikana noin 3000 km omalla kustannuksellaan tarkistaakseen susihavaintoja.

Pöytyän-Oripään alueella liikkuu tällä hetkellä noin 15 sutta. Paikallisten viesti on ytimekäs: ”Nyt ei tarvita enää mitään uusia keskusteluryhmiä, vaan ainoa asia mitä odotetaan, on kaatolupia”.

Nousiaislainen petoyhdyshenkilö oli samoilla linjoilla: ”Susia on tarkkailtu Nousiaisten ja Mynämäen alueella kymmenkunta vuotta, ja nyt on menossa kaikkein pahin vuosi”. Havaintoja on jatkuvasti, myös keskellä päivää ja keskellä kunnan vilkasliikenteisiä asuinalueita.

 


Luke:n Antti Härkälä esitteli myös Turun Yliopiston tekemää susien ulostetutkimusta. Yliopistossa laadittu sukupuu osoitti, että suurin osa Lounais-Suomen eri laumojen susista on keskenään läheistä sukua. Siitä selvisi mikä susi oli minkäkin “setä, täti tai serkku”.

Tämä on sangen kiinnostavaa siinä mielessä, että yksi alueen kantaemoista, ns. Auli-susi, oli Helsingin yliopiston koirageenitutkimus-professori Hannes Lohen mielestä todennäköisesti kolmannen sukupolven koirasusihybridi. Tämä tuli esiin Perhon susikäräjillä vuosi sitten. Myös Venäjän tiedeakatemian dna-tutkimusten tulos kertoi Auli-suden olevan todennäköisesti koira.

Johtopäätöksenä tavallinen tallaaja saattaisi siis todeta, että alueella on runsaasti koirasusihybridin pentuja jatkamassa sukua ja levittäytymässä ympäri lounaista Suomea. Tämä tieto ei kuitenkaan kiinnosta Riistakeskuksen väkeä, koska vs. riistapäällikkö Hermanssonin mukaan heidän oman tutkimustiiminsä selvitys kertoo, että Auli-susi oli aito susi. 

 “Sukupuututkimuksen rahoitus tulee Maa- ja metsätalousministeriön kautta, mutta miten se hyödyttää alueen maatalousyrittäjiä?”, kysyi MTK:n edustaja tilaisuudessa.

 

(Turun yliopistossa rakennettu DNA-näytteisiin perustuva sukupuu Lounais-Suomen susilaumoille. Lähde: Turun yliopiston tiedote 30.10.2015)

  

Riistakeskuksen Varsinais-Suomen alueen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson kertoi, että "susikannan hoitosuunnitelman päätavoite on saavuttaa ja säilyttää susikanta suotuisalla suojelun tasolla" – ei siis esimerkiksi huolehtia, että piha- ja häirikkösudet poistetaan ja huolehditaan ensisijaisesti ihmisten turvallisuudesta ja kotieläinyrittäjyyden turvaamisesta - tai luonnossa virkistäytymisen ja harrastamisen mahdollisuuksista. Näillä kaikilla on mittaamattomat vaikutukset kansanterveyteen ja elinkeinojen harjoittamisen edistämiseen tai vastaavasti heikentämiseen.

Aiemmin suotuisan suojelun tasoksi määriteltiin 20 lisääntyvää laumaa. Viime talven hoitosuunnitelman päivityksen myötä määrä nostettiin ilman perusteita 25 laumaan. Hermanssonin mukaan tavoiteltava taso ei ole kuitenkaan selvillä, vaan sen määrittelee kuulemma EU. Kuitenkaan EU:n näkemys asiasta ei ole vielä tiedossa.

Tosin nyt voidaan todeta, että ainakin tällä seudulla ollaan säilyttämässä elinvoimaista koirasusikantaa. Sitä ihmettelikin mm. MTK:n edustaja kysyessään: ”Eikö ministeriön määrärahoja kannattaisi käyttää nimenomaan koirasusikysymyksen selvittämiseen?”. Tilaisuuden vetäjä ja Varsinais-Suomen Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Martin Hägglund vastasi topakasti: ”Tästä ei voi olla kuin samaa mieltä!”

 

Tilaisuuteen omat terveisensä toi myös eestiläissyntyinen mies, joka kertoi, että Virossa ei ole samantyyppistä pihasusiongelmaa kuin Suomessa. Siellä kaatolupia onkin annettu viime vuosina runsaasti enemmän -  noin 100-170 vuosittain. Niitä kaikkia ei ole ehditty edes käyttää. Näin sudet on saatu ilmeisesti aremmiksi ja pysymään pois piha-alueilta. Viro kuuluukin EU:n luontodirektiivin V-liitteeseen, kuten Suomen poronhoitoalue.

(Kuvassa susien vuosittainen pentuetuotto sinisellä, myönnettyjen kaatolupien määrä vihreällä ja kaadettujen susien määrä punaisella vuosina 2003-2014. Lähde: http://www.keskkonnaagentuur.ee/et/kuttimine)


Hägglund totesi loppuyhteenvedossaan, että susikysymyksen ratkaisut liittyvät siihen, kenen kansanedustajia kuunnellaan eduskunnassa eniten. Kyseessä on poliittinen ongelma. Toinen kysymys liittyy siihen, missä sudet voivat olla Suomessa. Hän ennusti, että lounaisen Suomen ihmisillä tulee kova kamppailu itäisen Suomen maakuntien kanssa siitä, mihin sudet kuuluvat.

Eikö susiongelmaa pitäisi kuitenkin mieluummin ryhtyä ratkomaan koko Suomea ajatellen eikä siten, että maakuntien ihmiset usutettaisiin kiistelemään keskenään. Parempi olisi ensin tutkia, onko meillä edes yhtään aitoa sutta jäljellä Suomessa. EU:n vieraslajeja koskevat säännökset vaativat poistamaan villit koirasusihybridit luonnosta.

Toiseksi, onko mitään erityistä syytä suojella eläinlajia, joka on kansainvälisen luontojärjestön IUCN:n mukaan luokiteltu ”elinvoimaiseksi”? Eikö tuo tieto ole saavuttanut Ympäristöministeriötä ja kotimaisia luontojärjestöjä?

Kolmanneksi tulisi kunnioittaa Suomen perustuslakia ja pikimmiten poistaa ihmisten ja koti-ja lemmikkieläinten turvallisuutta uhkaavat susilaumat kokonaisuudessaan asutuilta alueilta.

 

Tilaisuuden lopussa todettiin, että tarvetta uudelle keskustelukerholle ei ole, vaan olemassa olevien keskusteluareenojen kautta ihmisten toiveita pitäisi vihdoin aidosti kuunnella ja toteuttaa, eikä pelkästään kuulla. Keskustelut on keskusteltu, nyt on tekojen aika!