Taajamasusi-yhdistys: Susikantaa tulisi vähentää 30 %

Taajamasusi, 4.12.2015:

TAAJAMASUSI –YHDISTYKSEN LAUSUNTO SUSIKIINTIÖASETUKSESTA METSÄSTYSVUODELLE 2015-2016  (1839/01.03/2015)

Maa- ja metsätalousministeriön asetusluonnoksessa on esitetty poikkeusluvan perusteella saaliiksi saatavien susien enimmäismääräksi 39 yksilöä poronhoitoalueen ulkopuolella.

Luonnonvarakeskuksen susitutkijoiden (RKTL, 2010) mukaan susi lajina kestää noin 30 prosentin vuotuisen poistuman. Viimeisimmässä suden kanta-arviossa on esitetty laumojen määräksi 22 - 43 laumaa. Kun yhtä ydinlaumaa kohti reviirin alueella kulkee myös jonkin verran yksin liikkuvia tai omaa reviiriä etsiviä susia, voidaan laumaa kohti arvioida susien lukumääräksi noin 10 yksilöä (Ilpo Kojola, 2010).

Virallisen kanta-arvion mukaan susia saattaa siis Suomessa olla vähintään 220 – 430 yksilöä. Kun lauma-arviossa on paljon epävarmuustekijöitä, voisi samaa haarukointia käyttää myös susilupien suhteen. Lupia voisi myöntää 30 prosentin poistoperiaatteella esim. 66-129 riippuen siitä miten lauma-arvio tarkentuu talven aikana.

 

Ministeriön ehdotus suurimmasta sallitusta lupamäärästä on siis huomattavasti alimitoitettu. Suunniteltu kiintiö ei riitä. Tulevana vuonna susitilanne on kestämätön, kun ensi keväänä tulee syntymään aikaisempaa enemmän pentueita. Tätä ei ole otettu riittävällä tasolla huomioon tämän talven pyyntilupamäärissä. Kohtuullisempi määrä on esimerkiksi keskiarvo virallisen kanta-arvion perusteella: vajaan kolmasosan poisto tarkoittaa silloin noin 97 sutta. 

Ottaen huomioon sen, että Suomessa liikkuu kohtuullinen määrä susia myös vakiintuneiden laumojen reviirien ulkopuolella ja että itärajan tuntumassa liikkuvista susista lasketaan mukaan vain puolet, voisi lupamäärä olla hyvin suurempikin. Susikanta on myös runsaassa kasvussa, se lähes tuplaantui edellisvuodesta nopealla tahdilla, joten lajia voidaan pitää hyvin elinvoimaisena. Meillä ei ole myöskään Suomessa mitään erityistä velvoitetta kasvattaa kotimaista susikantaa, koska eläinlajina susi on kansainvälisesti luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (IUCN) – ei uhanalaiseksi eikä edes silmällä pidettäväksi. Susikannan kasvu vaikuttaa suoraan myös aidosti uhanalaisen metsäpeurakannan taantumiseen.

Kannanhoidollista metsästystä tulee harjoittaa siten, että saadaan palautettua suden arkuus. Näin ollen luvan tulee olla voimassa koko metsästyskauden ajan 1.8. – 28.2. ja metsästys tulee voida ottaa käyttöön ilman erillistä byrokratiaa - sekä kohdistaa sellaisiin yksilöihin, jotka liikkuvat ihmisasutusten läheisyydessä.

Ehdotamme kannanhoidollisten susien pyyntilupien käyttöön ns. lupapankkisysteemiä, joka on käytössä esimerkiksi hirvien kohdalla. Kannanhoidollisen luvan käyttämisestä voisi päättää paikallinen rhy parhaaksi katsomallaan tavalla ja sopivimpana ajankohtana huomioiden paikalliset lumiolosuhteet, jotta metsästys onnistuisi mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Metsästykseen osallistuvien metsästäjien määrää ei tulisi rajoittaa, vaan se pitäisi jättää luvan haltijan arvioitavaksi. Eri puolilla Suomea on lumitilanteesta johtuen eri tyyppiset tavat toteuttaa susijahtia. Vähäisen lumen alueella tarvitaan enemmän osallistujia. Myös useiden pienten metsästysseurojen yhteisessä luvassa tarvitaan maaston asiantuntemusta monesta eri seurasta.

Esimerkiksi Virossa on susien kaatolupakiintiö liikkunut 100-170 suden kieppeillä vuosittain. Myös Suomessa tulisi pyrkiä reilumpaan susikannan vähentämiseen, koska susista on tullut täällä aiempaa kesympiä ja ihmisarkuus on niiltä kadonnut huolestuttavassa määrin. Tietyillä alueilla, joilla sudet ovat aiheuttaneet paljon vahinkoja tai alueilla, jotka eivät lähtökohtaisesti sovi susien elinalueiksi, kuten tiivisti asutut lounaisen Suomen maastot, tulisi poistaa kokonaisia susilaumoja. Viime vuonna valitusten takia käyttämättä jääneet luvat tulisi myös lisätä tämän vuoden kiintiöön.

 

Nousiaisissa 4.12.2015

Taajamasusi ry:n puolesta,

Tiltu Nurminen, puheenjohtaja

Maarit Markkula, varapuheenjohtaja