Suomi– wolf park

Taajamasusi, 28.12.2015:

Oletko koskaan katsonut parikymmentä vuotta sitten ilmestynyttä elokuvaa Jurassic Park?

Elokuvassa rahanahne bisnesmies on niin häikäistynyt mahdollisuudesta manipuloida luontoa, että on sokaistunut omiin luonnonsuojelukonsepteihinsa.

Meripihkaan koteloitunut, miljoonia vuosia vanha hyttynen herätetään henkiin dna-tekniikan avulla. Hyttysen imemästä verestä löytyy dinosauruksen dna:ta, jota risteytetään sammakon dna:n kanssa saaden aikaan uusia dinosauruslajeja.

Elokuvan valistuneet tiedemiehet uskaltavat kritisoida toimintaa epäeettiseksi ja vaaralliseksi, mutta se on bisneksen tekijöiden mielestä jännittävää ja harmitonta.

 

Näennäistä luonnon hallintaa

Helposti elokuvaa katsoessa tulee mieleen nykyinen touhu susien kanssa. Annetaan ymmärtää, että kotimainen susikanta on geeneiltään täysin puhdas, vaikka Oulun yliopiston geenipankin susi- ja koirasusinäytteet ovat menneet sekaisin ja dna-tekniikka on täysin vanhentunutta ja puutteellista. Pannoittajat ja näytteiden kerääjät eivät osaa tunnistaa aitoa sutta.

Samaan aikaan oikeuslaitoksen käräjätuomarit määrittelevät Perhon tapauksessa, että luonnossa villin suden lailla elävä koirasusi kelpaa aidoksi sudeksi - mutta vuotta myöhemmin hovioikeudessa ilmoittavat, että suden käytös tai ulkonäkö ei ole merkittävä tekijä aidon suden määrittelyssä.

Geenejä manipuloidaan myös harrastelijoiden toimesta risteyttämällä susia koirien kanssa. Tavoitteena on rahastus – saahan sekarotuisen koirasuden pennusta paremmat rahat kuin normaalin rotukoiran pennusta.

Mikä lie ollut Erkki Pulliaisen tarkoitus, kun hän risteytti 70-luvulla saksanpaimenkoiria susien kanssa Tampereen eläintarhassa?

Kun nämä risteymät pääsevät/päästetään karkuun ja lisääntyvät luonnossa, ei kukaan enää tiedä miltä oikea susi näyttää. Vai haittaako se, kunhan eläin vain näyttää hyvältä, mielellään söpöltä koiralta.

Enää puuttuu vain susien kloonaus – tai ehkä sekin on jo arkipäivää Yhdysvalloissa, missä kloonataan jo vauhdilla tuotantoeläimiä.

 

Vaarattoman pedon myytti

Erityisroolissa elokuvassa on dinosauruslaji nimeltä velociraptor. Tämä laji on älykäs, se saalistaa laumassa. Kun näet yhden eläimen edessäsi, kolme muuta ilmestyy samalla sivuillesi ja taaksesi. Yhdellä kynnenpyyhkäisyllä se aukaisee saaliseläimen vatsan ja alkaa repiä sitä ja syödä sen sisälmyksiä, kun saaliseläin on vielä elossa. Kun tuijotat sitä silmiin, tiedät että se miettii jo seuraavaa siirtoaan. Susilaumahan toimii täsmälleen samalla tavalla.

Jurassic Parkissa pedot pidettiin eristyksissä ihmisistä sähköaidoilla, mutta tilanteen hallinta menetettiin, kun jotain meni pieleen. Tietokoneohjelma katkaisi sähköt aidoista. Ihmisille ei pitänyt olla niistä vaaraa, mutta lopulta tiedemiehet ja puiston henkilökunta joutuivat petojen armoille.

Susien ihannoijat Suomessa markkinoivat sähköaitoja maatilojen ympärille – eli ihmisten aitausta kuten eläintarhassa. Mutta tällä kertaa sudet katselevat vapaana ulkopuolelta ihmisten ja kotieläinten touhuja.

  

Susi – biologinen ase?

Jurassic Parkin jatko-osassa eräs elokuvan päähenkilöistä haluaa käyttää velociraptoreita sodankäynnissä aseina. Susihan on Suomessa juuri siinä käytössä tällä hetkellä – biologinen ase, jolla voidaan kontrolloida maaseudun elämää ja rajoittaa metsästysharrastusta ja luonnossa liikkumista ylipäätään. Kenen etua tällainen kontrollointi ajaa?

 

Pedot ovat hyvä mutta tunteeton bisnes

Susien viihdekäyttö luontokuvaushaaskoilla vastaa Jurassic Parkin pöyristyttävän ylimielistä toimintaa. Varakkailta turisteilta kerätään rahat pois kyseenalaisin menetelmin. Sudet kesytetään ruokkimalla niitä ympärivuotisesti.

Nämä yksilöt pentuineen oppivat siihen, että ihmisen lähettyviltä löytyy aina ruokaa, luonnosta sitä ei tarvitse itse saalistaa. Ainoa ero eläintarhoihin on se, että näiden haaskakuvauspaikkojen ympäriltä puuttuvat aidat.

Luontovalokuvan katsoja ei saa koskaan tietää, mitä susien kesyttäminen aiheuttaa ympäristölle. Tai ehkä katsoja ei edes välitä.

Silläkään ei ole kuvaajalle enää väliä onko kuvan susi aito vai koirasusi. Kunhan ne näyttävät hyvältä. Cityihmistä on helppo jymäyttää.

Nykysusiromantikolle kaikki täytyy olla niin helppoa. Susia pitää löytyä läheisen maaseudun metsistä tai kuvaushaaskalta, jotta niiden ulvontaa voi käydä kuuntelemassa vaikka autosta käsin, asvalttitien päässä. Halutaan kokea extremeluontoelämyksiä ilman vaivannäköä.

Mitä tapahtui niille seikkailijoille, jotka lähtivät laajoihin erämaihin samoilemaan, valokuvaamaan ja tutkimaan villiä luontoa? Onko sellaisia enää olemassa?

 

Villieläimistä tehdään raha-automaatteja

Villieläimet muutetaan rahaksi, eikä miksikään pikkurahaksi. Myös tutkijat saavat siitä siivunsa. Kolmen hengen Rktl:n tutkijatiimi sai helposti 1,3 miljoonan euron rahoituksen tutkiakseen ihmisen ja suden konfliktia Varsinais-Suomessa. Tutkimusetiikka on vähän sama, kuin ihmisiä laitettaisiin leijonahäkkiin ja katsottaisiin miten käy.

Tuloksia ei ole kukaan nähnyt missään julkaistavan. Kuinka monta susiin liittyvää verovaroilla rahoitettavaa hanketta onkaan menossa tällä hetkellä? Lopulta arvattavasti nämä tutkijat nostetaan riistaorganisaatiossa johtajien paikoille.

Jos ei tutkijoille muuta tekemistä keksitä, niin laitetaan ne keräämään petojen kakkaa metsistä. Ei se niin väliä onko siinä järkeä, kunhan se näyttää hyvältä.

 

Onko Suomesta tullut Jurassic Parkin uusi versio?

Jurassic Parkin perustaja heräsi petoromanttisesta unestaan tosielämän painajaiseen vasta sitten, kun omat lapsenlapset olivat jäädä dinosaurusten hampaisiin. Totuus iski vasten kasvoja. Petoja ei voinutkaan hallita.

Nyky-Suomessa asutuksen keskellä liikkuvien petojen suhteen tilanteen hallinta on myös kadonnut jo kauan aikaa sitten.

Ihmistensuojelun pitäisi aina olla etusijalla sudensuojeluun nähden. Evoluution myötä eri lajit kasvavat ja vähenevät ja valtaavat elinalueita. Jotkut jopa häviävät kokonaan ja syntyy täysin uusia lajeja. Ihminen on vallannut alaa Suomen alueella siten, että susille on jäänyt vähemmän sopivaa tilaa.

Tätä tilannetta ei voi palauttaa parisataa vuotta aikaisempaan tilanteeseen. Eihän dinosauruksiakaan voi palauttaa nykyluontoon, vaikka joku kuinka niin haluaisi. Sudelle sopivia elinalueita löytyy kuitenkin maapallolta niin paljon, että lajin elinvoimaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan.

Tämän päivän maailmassa petoeläimistä on tehty viihdehyödykkeitä ja poliittisia aseita. Kanssaihmisen arvo on unohdettu. Kuka uskaltaisi laittaa stoppia tähän hullutukseen?


Tältä susi näytti vielä muutama vuosikymmen sitten - villi erämaan asukki. (Kuva: Eirik Granqvist)